Urheilumaailma rakastaa voittajia

 

Häviäjille käännetään selkä.
 
Me suomalaiset olemme urheiluhullua kansaa – ja me rakastamme voittajia.
Menestyneet atleetit ovat nousseet palvotuiksi ikoneiksi urheilun tähtitaivaalle. Kolikolla on tosin kääntöpuolensa; häviäjät poljetaan maan rakoon – erityisesti, jos heille on asetettu kovia odotuksia. Silloin ei näytä olevan väliä, miltä urheilijasta itsestä tuntuu. Pahimmillaan loistokas ura urheilutähtenä saattaa hiipua tähdenlennoksi. 
 
Taivas varjele, me voitettiin maailmanmestaruus! Kaikui, kun länsinaapuri taipui viime vuonna Slovakiassa leijonien kynsissä. Silloin kansa otti toden totta leijonalauman omakseen. Jos halutaan kuitenkin pilkkuja viilata, niin eivätköhän mestaruuden napanneet kuitenkin kiekkomiehet, jotka ovat vuodattaneet verta, hikeä ja kyyneleitä litrakaupalla – tuhansia tunteja itseään rääkäten ennen unelmansa täyttymystä.
 
Urheilijat saavat faniensa täyden tuen menestyksen tiellä, mutta auta armias, jos urheilija ”pettääkin” faniensa asettamat odotukset. Vuoden 2003 MM-kotikisojen kohtalokas Ruotsi-peli näkyi katukuvassa vielä pillinvihellyksen jälkeenkin. Murheen murtamat fanit purkivat pahaa oloaan huomionhakuisesti. Ankara protestointi näkyi jopa iltapäivälehtien kuvissa, joissa pahviteemu roikkui hirtettynä helsinkiläiseltä parvekkeelta. Onneksi narun jatkeeksi ei sentään päätynyt yksi kaikkien aikojen kirkkaimmista lätkätähdistämme. Ulkomailla se olisi saattanut tapahtua jopa oikeasti. Etelä-Amerikassa useammankin futaajan ura on päättynyt lyijymyrkytykseen – epäonnistumisen tähden.
 
Pettymystä niellessä urheilija vain miettii, mikä mahtoi mennä vikaan – yksin. Usein kannattaa antaa pölyn laskeutua.  Useimmiten kimppuun käy kuitenkin hyeenalauma kaikenlaista päällepäsmäriä antamaan ”rakentavaa palautetta” – räksytystä, joka saattaa ruokkia nälkäistä mieltä näyttämään pystyvänsä parempaan tai tuhota ihmisen. Urheilijatkin ovat ihmisiä. Kukaan muu kuin urheilija itse, ei voi tietää, miltä tuntuu, kun vuosien työ murenee hetkessä. Kun asialleen on omistautunut koko elämänsä sielullaan ja sydämellään –  ja seuravassa hetkessä tuntee pettäneensä kaikki. Itse törmäsin samanmoiseen tuntemuksiin painiessani kilpaa takavuosina.
 
Parhaimpina aikoina olalle taputtelijoita riitti riesaksi asti, mutta tappiot nieleskelin urheiluhallien hämyisissä pukuhuoneissa collegepaitaan hautautuneena – yksin.
 

Päiväkohtaisia uutisia

syyskuu 2018
ma ti ke to pe la su
« elo    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930