Uutiset

Urheilun osaaja kiireestä kantapäähän

HPK:n jääkiekkoliigan joukkueen pukusuojan ovea koristaa HPK:n ja hämeenlinnalaisen urheilulegendan Eero ”Luiro” Salisman kuva.

Se on ovenkokoinen kuva Salismasta HPK:n 1950-luvun peliasussa. Saman oven kautta HPK:n joukkue marssii jäälle pelistä ja harjoituksesta toiseen.

– Eero Salisman kuva on ollut ovessa tämän kauden ajan. Idea on minun, mutta toteutuksesta vastasivat Juha Sulin (HPK:n ja myös Leijonien monivuotinen hieroja) ja Antti Miettinen (HPK:n valmentaja), kertoo HPK:n päävalmentaja Antti Pennanen.

Pennasen mukaan HPK:n liigajoukkue haluaa kunnioittaa seuransa kulttuuria ja historiaa.

– Pelaajat kyllä tietävät, kuka kuvassa on . Minä kerroin heille Salismasta viime viikon Ässät-ottelun jälkeen. Julli (Sulin) tietää meistä HPK:n historian parhaiten ja häneltä pelaajat ovat kyselleet Luirosta.

Sata vuotta sitten syntynyt Eero Salisma on HPK-legenda, mutta hän on paljon muutakin. Luiron HPK-paita roikkuu takuulla ansaitusti Ritariareenan katossa, mutta se voisi olla Tarmonkin paita. Salisma voitti nimittäin Tarmossa kaksi jääkiekon SM-kultaa ja kolme hopeaa. Hän pelasi samassa hyökkäysketjussa Matti Karumaan ja Keijo Kuuselan kanssa. Kun Salisma siirtyi Kerhoon, hänen paikkansa Tarmossa Karumaan ja Kuuselan rinnalla otti Esko Tie – samalla syntyi huippuketju Ka–Ku–Ti.

– Ei siihen aikaan seurasiirroissa rahaa käytetty. Tarmo maksoi minulle junarahat, kun kävin opiskelemassa Helsingin voimistelulaitoksella. HPK:sta sain matkarahojen lisäksi myös kahvirahat, Salisma vitsaili seurasiirrostaan HPK:n 60-vuotiskirjassa ”Hyvän Pelin Kerhossa”.

Salisma oli voittamassa HÅK:n jääkiekkoilun ensimmäisiä SM-mitaleita vuosina 1952 (hopeaa) ja 1954 (pronssia) pelaajavalmentajana.

Aikalaiset muistavat yhä hyvin Kerhon loppuottelun Tampereen llvestä vastaan. Salisma taklasi ensimmäisessä finaaliottelussa Ilveksen legendaa Aarne Honkavaaraa, joka loukkaantui. Salisman peli päättyi myös siihen taklaukseen pelirangaistuksen takia. Toiseen finaaliin sorvattiin kummallinen sääntö: kun Luiro saa ensimmäisen jäähynsä, hänen on jätettävä peli saman tien kesken. Ja tietysti se jäähy tuli vastustajan kannalta riittävän hyvissä ajoin.

– Olihan se ihmeellinen sääntö, jollaista ei olisi saanut tehdä. Kaikki tuomarit ja herrat olivat kuitenkin Tampereelta kuten Ilveskin, Salisma muisteli.

Salisman harjoituksista on kerrottu monta mehukasta tarinaa. HPK:lla oli 1950-luvulla kovakuntoinen joukkue, jossa huumorin kukka rönsyili.

– Luiro oli meille muille esimerkkinä. Hän teki itse ensimmäisenä kaikki harjoitteet ja piti varusteensakin aina tip top -kunnossa. Leikkimielellä Luiro sai pelikavereistaan kaiken irti. Hän oli teräsmies, kertoi Salisman monivuotinen pelikaveri Lenni ”Asseri” Lainesalo, 87.

Monien mielestä Salisma oli jääkiekkoilijana aikaansa edellä. Atleettisena ja ronskina 1950-luvun puolustajana hän tyylinsä sopisi hyvin tämänkin päivän huippujääkiekkoon. Aikansa HPK:ssa Salisma pelasi ottelut lähes alusta loppuun, lepoaikaa hän ei juuri tarvinnut.

Salisman ja HPK:n yhteinen taival alkoi jo HPK:n perustavasta kokouksesta, joka pidettiin joulukuussa vuonna 1929. Viimeisen ottelunsa oranssipaidassa hän pelasi vuonna 1960 44-vuotiaana.

Salisma kuului myös HPK:n pesäpallojoukkueeseen, joka voitti SM-kultaa vuonna 1936. Hän voitti pesäpallossa maan mestaruuden myös Haminan Palloilijoissa RUK-aikanaan (1939) ja Toijalan Pallo-Veikoissa (1946). Salisma pelasi kaikkiaan yhdeksän Itä–Länsi-ottelua. HPK:n juhlakirjassa hän itse piti pesäpalloa ykköslajinaan.

– Oli mahtava peli, kun voitimme HPK:ssa pesäpallomestaruuden. Vanha kenttä (Hämeensaaren nykyisen paikoitusalueen kohdalla, uimahallin edustalla) oli täynnä väkeä. Hämeenlinna oli sinä vuonna todellinen pesäpallokaupunki, Luiro vakuutti.

Myös lempinimensä Salisma sai pesäpallosta ”luiromaisten” syöttöjensä takia.

Eero Salisma oli urheilun monitaituri. Hän hallitsi lähes lajin kuin lajin.

– Luiro oli urheilussa valtava lahjakkuus. Hänestä olisi tullut loistava moniottelija. Keihäänheittäjänä hän olisi myös menestynyt, samoin voimistelijana, arvioi vuonna 2004 edesmennyt Osmo Laakso, joka oli Salisman ikätoveri ja hyvä ystävä.

Mannerheim-ristin ritari Laakso oli pitkäaikainen Hämeenlinnan raastuvanoikeuden pormestari.

Salisman repertuaariin kuuluivat kilpamielessä myös jääpallo, jalkapallo ja vesipallo.

Työuransa Salisma teki voimistelunopettajana, ensin Toijalan yhteislyseossa ja vuodesta 1960 alkaen Hämeenlinnan lyseossa.

Lyseon pojat antoivat Salismalle lempinimen Aksu. Opettaja-Aksu teki moniin oppilaisiinsa lähtemättömän vaikutuksen myös terveysopin tunneillaan.

– Aksu höykytti meitä kolmen pojan joukkueviesteissä sekä profetaalliseksi osoittautuneessa säälimättömässä gladiaattorikisassa ”Ecuadorin presidentinvaalit”. Kuntopiiriharjoitukset olivat kuin tämän päivän Circuit Trainingia, joista Aksun kokolihasliikkeen muistaa yhä varmasti pari kokonaista lyseolaispolvea. 1970-luvun puolivälissä Aksu ei enää itse pyörinyt jättiläisiä, mutta kannusti meitä oppilaita yrittämään ja yrittämään aina uudelleen. Hänen innostuksensa paloi korkealla liekillä joka liikuntatunnilla, mutta saavutti vuosittaisen huippunsa lyseon syyskuisina urheilupäivinä Kaurialan kentällä. Sisupastilli suussaan Aksu kuulutti urheilupäivät alkaneiksi – useimmiten ”kostean pystytuulen” vallitessa, muisteli Salisman opissa lukiovuosinaan 1970-luvulla ollut Ilkka Pollari.

Eläkepäivinään Salisma aloitti tanssiurheilun harrastamisen vaimonsa Irjan kanssa. Hänen eläkepäivien harrastuksiinsa kuuluivat myös kansalaisopiston tanhupiiri, sotaveteraanien voimistelutunnit ja runous.

Salisma opetteli 7 sotarunoa ja 30 muuta pitempää runoa ulkoa. Hän lausui niitä ystäviensä iloksi. Hämeen Sanomissa julkaistu Salisman 80-vuotishaastattelu arvioi Luiron runonlausuntaa näin: siinä on vetoa ja meininkiä niin kuin oli takavuosina urheiluareenoilla.

– Runojen opettelu ja sanaristikkojen tekeminen ehkäisevät dementiaa. Näin on kerrottu myös amerikkalaisissa tutkimuksissa, Salisma tuumi haastattelussa.

Eero ”Luiro” Salisma kuoli 19.7.1998. Muistot Luirosta eivät kuole koskaan. HäSa

Lähteet: Hyvän Pelin Kerhossa (1989), Eero Salisman syntymäpäivähaastattelu Hämeen Sanomissa (1996) ja Ilkka Pollarin Hämeen Sanomille lähettämä kirjoitus Salismasta (2016).

Asiasanat