fbpx
Kolumnit Uutiset

Urpilaiselle etsitään haastajaa, Kataiselle seuraajaa

Tulos tai ulos!

Yritysjohdossa ja urheiluvalmentamisessa tätä kaavaa on noudatettu pitkään.

Nyt se näkyy myös politiikassa. Jyrki Katainen nosti kokoomuksen piikkipaikalle ja pääministeripuolueeksi. Hän kykeni yhdistämään myös puolueen rakoilleet rivit.

Kokoomuksen kannatus kuitenkin laskee. Keskusta komeilee jo kannatusprosenteissa kärkipaikalla ja perussuomalaisetkin ovat kirineet ohi. Kolmas tila ei kokoomusta tyydytä.

Kataiselle etsitään seuraajaa samalla, kun puheenjohtajalle katsellaan uutta sijoituspaikkaa Brysselistä.

Komissaarin pesti olisi hieno kruunu ansiokkaasta työstä, uskotaan kokoomuksessa.

Katainen itse ei ole lähtöhaluistaan ilmoittanut, mutta kun työnnön lisäksi syntyy imua uusiin tehtäviin, saa Jyrki mennä.

Petteri Orpo, Jan Vapaavuori… Onhan näitä halukkaita seuraajia. Ja lisää ilmaantuu siitä mukaa, kun Kataisen lähtö lähenee.

Vähän samankaltainen tilanne on demareissa. Kannatus laskee kokoomustakin jyrkemmin. Jonkinlainen pohjakosketus lienee jo saavutettu, sillä viimeaikaiset lukemat kertovat jopa hienoisesta kannatuksen kasvusta. Helsingin Sanomien teettämässä gallupissa kannatusprosentti oli 16,2.

Luku on historiallisen alhainen, ja paineet puheenjohtaja Jutta Urpilaisen vaihtamiseen kasvavat. Puolueen nuorisojärjestö vaati jo vaihtoa, ja kulisseissa kuohuu laajemminkin.

Erikoista niin Kataisen kuin Urpilaisenkin kohdalla on heidän vahva asemansa puheenjohtajana spekuloinneista huolimatta. Esimerkiksi Kataisen kampeamiseen puheenjohtajan paikalta ei löydy voimia.

Lähtö on puheenjohtajan omissa käsissä.

Urpilaisen asema ei ole yhtä vahva, mutta vahva kuitenkin. Paljolti aseman vahvuus johtuu pätevien seuraajaehdokkaiden puutteesta.

Seuraajaehdokkaista ykkönen on Antti Landtman. 30-vuotiaan vantaalaisen poliittinen kokemus on kuitenkin vähäistä ja turnauskestävyyskin testaamatta. Potentiaalinen tulevaisuuden tyyppi, jonka aika ei ole vielä, luonnehti kokenut SDP:n kansanedustaja.

Kokoomuksen ja SDP:n ongelmat ovat lyhyellä aikavälillä yhteneväiset. Molempia painaa hallitusvastuu, joka pakottaa äänestäjien kannalta toistuviin ikäviin päätöksiin. Tehdään leikkaukset sitten kaikkien sääntöjen mukaan ja kansantalouden kannalta mahdollisimman järkevästi tai ei, kansa ei teoista palkitse.

Näin on käynyt aina ennen ja näin käy vastakin.

Bonuksena hallituksella on toki päätösten tiedottamisessa ja yksittäisissä toimissa syntyneet sotkut, kuten Kataisen Himas-sekoilu. Taiteellinen vaikutelma on työn tuloksia heikompi.

Jotain hallitustyön vaikeudesta taas kertoo se, etteivät keskustan ja perussuomalaisten varjobudjetit juuri vakuuta.

Menot