Kolumnit Uutiset

Urpilaisen haastaja Rinne haluaa linjakeskustelua

Demarien historiallisen alhaalla pysynyt kannatus huolestuttaa puolueaktiiveja. Puheenjohtaja Jutta Urpilaisen sanotaan kyllä hoitaneen työnsä hyvin, mutta se ei nyt riitä.

Halutaan alhosta ylös. Osa puolueväestä näkee, että uusi nousu voi alkaa vain puheenjohtajaa vaihtamalla. Ammattiliitto Pron puheenjohtaja Antti Rinne ilmoittikin eilen Ylen Ykkösaamussa ehdokkuudestaan. Päätös oli odotettu.

Rinne sanoi haastattelussa haluavansa, että puolueessa käydään nyt syvällinen linjakeskustelu. Nykyistä Urpilaisen linjaa hän sanoi poukkoilevaksi. Kuntien pakkoliitokselle kyllä ja pakkoliitoksille ei, antoi Rinne esimerkin ja totesi tuollaisten käännösten vieneen kannattajien luottamuksen.

Rinteen oma linja olisi nyt mielenkiinoista kuultavaa. Onko hän kuntien pakkoliitosten takana, vai niitä vastaan tai pitäisikö lipsua hallituksen yhdestä keskeisestä tavoitteesta: valtion velkasuhteen kääntämisestä laskuun vaalikauden aikana.

Entä eläkeiän nostaminen?

Suomen talous on nyt sellaisessa tilassa, että hallituksen on tehtävä ikäviä päätöksiä: korotettava veroja, leikattava etuuksia ja ajettava välttämätön kunta- ja sote-uudistus läpi.

Jos SDP toimii kansantalouden kannalta järkevästi, on sen vaikea nostaa kannatustaan. Merkittävä osa ikävistä päätöksistä kun koskee juuri demarien kannattajakuntaa.

Demarien on tehtävä myös selkeä elinkeinopoliittinen linjaus. Pitääkö kynsin hampain pystyssä vanhaa perusteollisuutta, jonka kasvu- ja kannattavuusnäkymät ovat olemattomia, vain pannaanko panostukset enemmänkin kasvualoihin ja kasvuyrityksiin?

Paperitehtaita on suljettu, telakat elävät henkitoreissaan ja oppositio käy hallituksen kimppuun: Näiden alojen työpaikoista täytyy pitää kiinni valtion massiivisilla tuilla.

Vahinko demarien kohdalla on jo tapahtunut. Jokaisen paperitehtaan sulkeminen, telakan tai kännykkätehtaan alasajo on vienyt perinteisiä kannattajia perussuomalaisten riveihin.

Linjapuheilla heitä ei takaisin saa, eikä viljelemällä auvoisia harhakuvia, jotka itsekin tietää mahdottomaksi toteuttaa.

Urpilaisen painolastina ovat myös hallituksen heikot tulokset päätösten toteuttamisessa. Kunta ja sote-uudistus näyttää menevän pahasti poskelleen, eikä kestävyysvajetta kurota kiinni tällä vaalikaudella.

Hallitusta voi silti kiittää tärkeisiin ja äärimmäisen vaikeisiin asioihin puuttumisesta, mutta politiikassa kuten kaikessa muussakin pätee sääntö: vain lopputulos ratkaisee. Sitä ei taas voi hyvällä tahdollakaan kehua kaksiseksi. Yhtään eivät auta selittelyt kuuden puolueen hallituksen vaikeasta hallittavuudesta.

SDP:n sisäinen keskustelu on sinänsä hyvästä. Se aktivoi puolueaktiiveja ja lisää mediatilaa.

Kannatuksen kääntämisessä on kuitenkin jättiurakka. Hallitusvastuu painaa erityisesti vaikeina aikoina ja antaa aseita opposition käsiin.

Päivän lehti

1.6.2020