fbpx
Uutiset

Uskontokunnat haistavat hiljaiset signaalit

Konfliktien aikana uskonnolliset yhteisöt rakentavat ruohonjuuritasolla rauhaa ja toimivat mielipidevaikuttajina.

Riihimäellä lapsuutensa ja nuoruutensa asunut Pauliina Arola, 31, arvostaa sitä, että saa työskennellä sellaisten ihmisten kuin presidentti Martti Ahtisaaren ja valtioneuvos Harri Holkerin rinnalla.

Arola on toiminnanjohtajana Crisis Management Initiative (CMI) – Office of President Ahtisaari -organisaatiossa, joka pyrkii estämään kansainvälisiä konflikteja, parantamaan kriisinhallintaa ja auttamaan muun muassa sodan runtelemien maiden jälleenrakennuksessa.

CMI on ollut viime aikoina esillä presidentti Ahtisaaren rakentaessa neuvotteluyhteyttä Indonesian hallituksen sekä Vapaa Aceh -liikkeen edustajien välille.

– Tällaiset ihmiset avaavat monia ovia ja siitä on hyötyä meidän työlle. Ahtisaaren myötä on saatu sellaisia tehtäviä, joita ei olisi muuten saatu, Arola sanoo ylpeänä muistuttaen, että organisaatio on toiminut vasta neljä vuotta.

– On kauhean opettavaista työskennellä ihmisten kanssa, joilla on paljon kokemusta, voimavaroja ja uskoa asioihin. Meillä on vahva usko, että maailmaa voidaan muuttaa.

CMI:ssä on 14 vakituista työntekijää, jotka ovat iältään 25-45 -vuotiaita.

Uskontoja käytetään myös väkivaltaan

Pauliina Arola vieraili keskiviikkona Riihimäellä seurakunnan kutsumana puhumassa uskontojen roolista rauhantyössä.

Arolan mukaan uskonnollisilla yhteisöllä on vaikutusmahdollisuudet kaikissa konfliktin eri vaiheissa. Kun tilanne alkaa jossain maassa kiristyä, uskonnolliset tahot ovat hyviä aistimaan “hiljaisia signaaleja” yhteiskunnassa ja voivat kansainvälisten verkostojensa kautta kertoa kehittyvästä tilanteesta eteenpäin.

Konfliktin ollessa päällä uskontokunnilla on keskeinen rooli humanitaarisessa auttamistyössä ja ne voivat toimia mielipidevaikuttajina. Arola myöntää, että uskontokunnat pystyvät – ikävä kyllä – myös kiihottamaan kansanryhmiä toisiaan vastaan.

– Rauhanuskontoja voidaan ovelasti käyttää väkivaltaan, sotaan ja julmaan aivopesuun.

Esimerkkinä hän mainitsee katolisen kirkon toiminnan Ruandan kansanmurhan aikaan.

– Jotkut kirkon työntekijät syyllistyivät karmeisiin tekoihin ja tukivat kansamurhaa. Toinen esimerkki on arabiterrorismi, jossa islaminuskontoa on käytetty välineenä terroritekoja tehneiden ihmisten mielen muokkaamiseen.

Siinä vaiheessa, kun sota-alueilla aletaan neuvotella rauhasta, neuvottelupöydän ääressä istuu hallitusten, parlamenttien ja kansalaisjärjestöjen lisäksi uskonnollisten ryhmien edustajia.

– On paljon valtioita, jotka kuuntelevat, mitä paavi tai imaami sanovat. Kirkot ja uskonnot pystyvät vaikuttamaan hallitusten toimintaan diplomatian eri tasoilla, Arola vakuuttaa.

Jälleenrakennusvaiheessa uskonnolliset yhteisöt ovat Arolan mukaan pisimpään kantamassa vastuuta maan jaloilleen saattamisesta.

– Kuka muu jaksaa olla paikalla niin pitkään? Ensimmäisen vuoden aikana kaikki puskevat paikan päälle, mutta kuka enää muistaa esimerkiksi Sudania? Arola kysyy.

Ruohonjuuritason työ tärkeintä

Kaikkein tärkeimpänä uskonnollisten yhteisöjen tehtävänä rauhanprosessissa Arola pitää sitä, että ne ovat ruohonjuuritasolla läsnä paikallisyhteisössä rakentamassa rauhaa.

– Monet konfliktit ovat tänä päivänä etnisiä, valtion sisäisiä konflikteja. Yhteisöt lievittävät niitä ja tuovat etnisiä ryhmiä yhteen.

– Suomalaisille tällainen on vierasta, koska meille uskonto on yksityinen asia. Esimerkiksi Afrikassa uskonto on ilma, jota hengitetään ja se on läsnä koko ajan.

Menot