Uutiset

Uudet kesävaatteet ovat laihduttajan porkkanoita

Viimeisten viiden kuukauden aikana rasvaa polttaneet Hämeen Sanomien laihduttajat Eeva Heino ja Teija Halonen lähtevät vaateostoksille iloisin mielin. Kumpikaan heistä ei ole pitkään aikaan käynyt vaatekaupoilla, ja molempia mietityttää, kuinka paljon kokoluokassa on kevään aikana päästy alaspäin.

Halonen esittelee jalassa olevia housujaan, ja kertoo, kuinka nyt hieman löysät housut olivat vielä pari kuukautta sitten todella tiukat. Vaatekaappi ei ole mennyt remonttiin, mutta aiemmin pienet S-kokoa olevat t-paidat mahtuvat taas päälle.

Kotona laihdutusta ei kummemmin ole kommentoitu. Suklaa ja muu rasvainen hyvä on vaihtunut vaivihkaa kevyisiin hedelmiin. Halosen päätavoite kiinteytyä on tuottanut tuloksia.

– Mies otti tässä yksi päivä vyötäröstä kiinni ja sanoi, että oletpas sinä kiinteytynyt!

Heino on ottanut varaslähdön ja kertoo jo ostaneensa syntymäpäiviänsä varten uuden tunikan ja housut.

– Liehuva ja väljä tunika tuntuu hyvältä päällä, joten miksi sitä vaihtaa, Heino toteaa.

Katselmus mustiin juhlapaitoihin saa hänet huokaisemaan

– Tämä olisi ihana, mutta ei se minulle mahdu.

Pukukoppeihin turhan suuria kokoja

Halonen nappaa sovituskoppiin mukaansa yhden hameen ja kaksi mekkoa.

– En ole vuosiin käyttänyt hametta, joten nyt olisi aika taas sille.

Ensimmäinen polvipituinen valkoinen hame sujahtaa päälle.

– Tämä hame kyllä vähän leventää lanteita ja ne ovat muutenkin niin leveät.

Seuraava sovitettava, harmaa naruolkaiminen mekko saa jo kiitosta. Halonen on selvästi mielissään, kuinka hyvin vaate istuu.

Viimeinen sovitettava mekko on kokoa 40.

– Tämä on kyllä vähän iso mahan kohdalta. Pitäisi olla kokoa 38, mutta en uskaltanut edes ajatella niin pientä, Halonen naurahtaa.

Heino vie mukanansa sovituskoppiin kolme tunikaa. Ensimmäinen on hieman liian iso, mutta toinen sovitettava, vihreä ja avarakaula-aukkoinen, näyttää jo paremmalta.

– Toi on ihan sun värisi, Halonen sanoo Heinolle.

Viimeisenä sovitettu punainen tunika koristi kauniisti pukijaansa.

– On tämä vähän piukea tästä mahan kohdalta, Heino toteaa.

Sekä sovittaja että makutuomarit yllättyvät iloisesti niskalapun informaatiosta.

– Onks tämä vaan L, Heino huudahtaa hämmästyneesti.

Painavimpina päivinään Heinon vaatekoko oli 58, ja nyt hän olisi sopinut kokoon XL.

– On nämä kyllä vähän mummomaisia vielä nämä minun vaatteeni… Mutta mummohan minä olenkin, joten mitäs tässä valittaa!

Ei aivan tavoitteeseen

Heinon 5,5 kilon pudottaminen näkyy iloisen mielen lisäksi myös kehossa.

– Jalat ovat nyt paljon paremmat. Lihakset ovat vahvistuneet sen jälkeen kun aloin käydä jumpassa.

Heino käy edelleen koiran kanssa lenkillä, ja kevään ja hyvien kelien myötä innostus liikkua on kasvanut.

Halonen jäi tavoitteestaan vajaat 3 kiloa.

– Kyllähän minä olisin tavoitteeseeni päässyt, jos olisin pitänyt tiukkaa syömättömyyttä. Mutta siitä ei sitten olisi tullut pysyvää tulosta.

Ruokavalio on molemmilla pitänyt, vaikka turhaa stressiä siitä ei ole otettukaan. Molemmat odottavat innolla lämpimiä kelejä ja kesäliikkumista.

– En ole vieläkään oppinut harrastamaan varsinaisia liikuntalajeja, mutta olen keväällä päässyt tekemään kivasti pihatöitä. Kasvimaan parissa on ollut mukava ahertaa, Halonen kertoo.

– Odotan lämpimiä vesiä ja uintireissuja lastenlapsieni kanssa. Uimahalliin en edelleenkään ole valmis menemään, mutta kesä sujuu kivasti järvessä uiden, Heino sanoo.

Mitä viiden kuukauden laihduttaminen on sitten opettanut?

– Tämä on ollut suuri saavutus minulle. Ennen häpesin itseäni enkä uskaltanut mennä ihmisten ilmoille, mutta nyt en enää ole mikään hiirulainen, Heino kertoo.

– Kirjoitin päiväkirjaani tammikuussa, että laihduttaminen on pelkkää hikeä ja nälkää, sanovat asiantuntijat mitä tahansa! Mutta olen pyrkinyt noudattamaan Eevan esimerkkiä rauhallisesta etenemisestä. Pitää vain olla sinnikäs, Halonen kuittaa. (HäSa)

Elina Ketola

Päivän lehti

27.5.2020