fbpx
Uutiset

Uusi sukupolvi vaarassa istua itsensä hengiltä!

 

Suomalaisten lisääntyvä liikkumattomuus uhkaa kansalaisten työkykyä ja yleistä elämänlaatua merkittävästi jo lähivuosikymmeninä. Liikkumattomien ihmisten lihaskunto ajautuu rappiolle, luusto ei kehity. Jo nyt teini-ikäiset kärsivät osteoporoosista, pääosin juuri vähäisen liikunnan vuoksi.
 
– Tarvitaan kansallinen vastaisku liikkumattomuutta vastaan. On vaara, että me istumme itsemme hengiltä, Hämeenlinnassa koululiikuntakoordinaattorina toimiva Kati Sarva sanoo.
 
– Jokaisella ihmisillä on oikeus olla aktiivinen liikkuja!
 
Kati Sarva työskentelee Hämeen Liikunnan ja Urheilun (HLU) hallinnoimassa kaksivuotisessa hankkeessa, jolla koululaisia innostetaan liikkumaan oman terveyden kannalta riittävästi. Vastaava hanke on käynnissä myös Hattulassa, Sastamalassa ja Vesilahdella.
 
– Päällimmäinen tavoite on arkiaktiivisuuden lisääminen. Nyt arki on liian monelle nuorelle passiivista istumista koulussa ja kotona.
 
Niinkin arkinen asia kuin lasten kuljettaminen erilaisiin harrastuksiin ei ole pelkkää lasten laiskuutta, vaan myös turvallisuuskysymys. Samalla se on tietysti kiireisten aikuisten aikataulujen helpottamista. Vanhemmat eivät päästä lastaan kaupunkiliikenteen sekaan tai maantielle.
 
– Tämä kertoo sen, että kyse on paljon yhteiskunnallisesti paljon laajemmasta kysymyksestä – yhteiskuntasuunnittelusta. Arkinen liikkuminen on sivuutettu liian usein, Sarva sanoo.
 
Hän painottaa, ettei ole minkään harrastuksen tai oppiaineen yksipuolinen kannattaja tai vastustaja, mutta korostaa hyvin voimakkaasti liikunnan merkitystä koko elämänkaaren ajalla:
 
– Jos ihminen ei ole liikuntakykyinen, tai kärsii liikkumattomuuden aiheuttamista vaivoista, niin paha siinä on harrastaa mitään muutakaan, vaikka ei liikuntaa itse harrastuksessa ole mukana lainkaan. Liikkumattoman harrastuksen kohdalla vapaaehtoinen liikkuminen periaatteessa vain korostuu.
 
Kati Sarva kehuu nykyisen opettajakunnan oivaltaneen tämän näkökulman varsin hyvin.
 
– Samalla on oivallettu se, että vaikutukset heijastuvat paljon pidemmälle kuin koulu- ja opiskeluaikaan. Kyse on sijoittamisesta ihmiseen vuosikymmeniksi eteenpäin.
 
Hiki pitää irrota
 
Kati Sarva kertoo törmänneensä teini-ikäisiin oppilaisiin, jotka eivät ole koko ikänsä aikana liikkuneet kunnolla hikoillen tai lihaksiaan tosissaan rääkäten.
 
– Eräs teini-ikäinen tuli kovemman jumppatunnin jälkeisenä päivänä luokseni ja valitti, että kylkiluut ovat poikki. Kipu oli selvästi vatsalihaksissa, joita oli rassattu edellispäivänä. Tyttö ei moista ymmärtänyt, vaan hakeutui lääkärin vastaanotolle. Hänelle fyysinen rasitus oli aivan uusi asia – murrosiässä! Mitähän sitä oli lapsena tehty.
 
Tyypillistä on nykyisin myös se, että vanhemmat suorastaan kieltävät lapsiaan kokeilemasta liikunnallisia rajojaan. Kielloilla ylisuojellaan kehittyvää lasta ja pannaan jarrut terveelle kehitykselle.
Kati Sarva sanoo, että kasvavan lapsen ja nuoren pitäisi liikkua pari tuntia päivässä. Tämä on vain minimi. Ihanne olisi, että liikuntaa tulisi tunti koulussa, tunti kotona tai ja tunti harrastuksissa. Näin vähimmäissuositus saataisiin jo hieman ylitettyäkin.
 
– Yhden tunnin aikana olisi hyvä rasittaa niin paljon, että hiki nousee pintaan ja pulssi nousee.
 

Menot