Kolumnit Uutiset

Uusi ulottuvuus Ruokolahden leijonaan

En ole ikinä villiä sutta nähnyt, mutta kahdesti on ollut lähellä. Marraskuussa 1972 värjöttelin susipassissa Kotkajärventien varressa Kalvolassa puoliltapäivin iltahämäriin. Susi oli raadellut paikallisen pienviljelijän mulleja ja siltä piti ottaa nirri pois. Passissa tuli kylmä ja nälkä, mutta mitään petovihaa en tuntenut, vain vahvaa solidaarisuutta pienviljelijän oikeuteen elinkeinoonsa.

Siitä tuli hukkareissu, sillä Hämeen kuulu susi ammuttiin muutaman päivän päästä Tammelassa.

Pari vuotta sitten susi kävi jo lähellä. Olin poikani kanssa Etelä-Virossa kaurisjahdissa ja hänen passiinsa hiippaili iltahämärissä susi. Lapsesta asti erityiseen lainkuuliaisuuteen kasvatettu nuori mies ei liipaisinta kuitenkaan painanut, tyytyi vain pitämään sutta jyvällä. Olihan sekin jo jotakin ja yöllä susi sitten ulvoi mieliin painuvasti.

Parinkymmenen vuoden takainen legenda Ruokolahden leijonasta tuli pääsiäisviikolla tyystin uuteen valoon, kun Maaseudun Tulevaisuudessa kerrottiin Venäjän Karjalasta löydetystä susitarhasta. Muuan Vladimir Bologov kasvattaa susia laskeakseen ne luontoon. Rahansa miekkonen saa keskieurooppalaisilta susiaktivisteilta, jotka avokätisesti tukevat tarhuria.

Äijä taitaa olla aika veijari, joka rahastaa sutensa kahteen kertaan. Ensin hän kynii sinisilmäiset susiaktivistit ja sen jälkeen toiseen kertaan Karjalan riistahallinnon tappamalla sutensa. Se maksaa sudesta sadan euron eli 4 000 ruplan tapporahan, mikä on sievoinen summa Venäjän köyhällä syrjäkulmalla.

Isossa maassa kaikki on mahdollista, tiedä, vaikka Ruokolahden leijonakin olisi Bologovin kasvatteja. Osa tarhasusista on päätynyt Suomen puolelle ja meillä ihmetellään muun muassa Lieksassa pihoihin tulleita susia. Muutama niistä on poikkeusluvin ammuttu, osa jolkottelee Karjalan kunnailla pelottelemassa ihmisiä ja kotieläimiä.

Helsingissä palavasieluiset sudenystävät järjestivät peräti mielenosoituksen hukkien puolesta. Karjalan tarhan paljastuttua on kuitenkin epäselvää, mitä susia he oikein puolustivat; Bologovin tarhasusia, Satakunnan koirasusia vai oikeita susia.

Mikäli tieto aktivistien puuhastelusta on kiirinyt Venäjän Karjalaan, susi-Bologov saattaa nauraa kepposelleen sydämellisesti.

EU-maa Viro päätti viime syksynä puolittaa susipopulaationsa ja viranomaiset määräsivät 110 sutta pois päiviltä. Naapurissa on lopullisesti kyllästytty susien aiheuttamiin, Viron oloissa mittaviin lammasvahinkoihin.

Suomessa, niin ikään EU-maassa, kiivaillaan ministereitä myöten parinkymmenen suden kaatoluvasta, osoitetaan mieltä ja järjestään symposiumeja. Meillä arat virkamiehet kyyristelevät EU:n direktiivien takana, mutta samat pykälät ovat voimassa Virossakin. Mistä ihmeestä näin jyrkkä ero suhteessa susiin johtuu vallankin, kun Virossa ei ole edes ammattimaista porotaloutta?

Virolaiset sanovat maansa olevan vielä niin köyhä, ettei heillä ole varaa vihreisiin. Kansa on samaa mieltä, sillä viime vaaleissa vihreät menettivät kaikki kuusi paikkaansa Riigikogussa.