Kolumnit Uutiset

Uusi vuosi, uudet elämykset

Hämeenlinnassa on tänä vuonna kaksi kovaa juttua. Säveltäjämestari Jean Sibelius sattui syntymään kaupungissa 150 vuotta sitten. Enemmän poliittista tahtoa kuin sattumaa on Kantolanniemen tapahtumapuiston avajaiskonsertti heinäkuussa.

Sotkan entisen sahan lanssille on raivattu keikkapaikka aussiorkesteri AC/DC:n esiintymiselle. Anteeksi vaan bilehileet, mutta sain yhtyeestä ensi tiedon vasta syksyllä Hämeen Sanomista. Silti vielä joku tohtii väittää, ettei sanomalehdillä ole enää merkitystä uutisten välittäjänä!

Ei minua piirongin takana ole pidetty, mutta populäärimusiikki ei juuri kiinnosta.

Sibelius on australialaismuusikoita tutumpi. Keski-Euroopassa ja miksei myös Italiassa, ehkä Norjassakin on ollut säveltäjiä, joiden partituureissa tumma alakulo ei tunge Sibeliuksen tapaan kovin vahvasti esille. Toki Finlandia säväyttää selkäpiissä ja muutamaa muutakin teosta sietää kuunnella.

Kovin pienelle huomiolle ainakin Hämeenlinnassa on jäänyt, että taidemaalarien Akseli Gallen-Kallelan ja Pekka Halosen syntymistä on niin ikään kulunut 150 vuotta. Heidät yhdistää Sibeliukseen paitsi syntymävuosi, myös jäsenyys itsenäisyyden aamuhämärän nimekkäässä taiteilijajoukossa.

He lujittivat töillään kansallista identiteettiä ja raivasivat tietä itsenäiselle Suomelle. Nimimiehillä oli sama vaikutus suomalaisten itsetuntoon kuin sotien jälkeen Armi Kuuselalla ja Veikko Hakulisella.

Halonen ja Sibelius asustelivat naapureina Tuusulanjärven Rantatien kulttuuriyhteisössä. Sibelius ja Gallen-Kallela kuuluivat myös Hotelli Kämpin kuuluisaan ryyppyremmiin, joka joi enemmän kuin tienasi.

Koskapa taiteilijat Suomen oloissa olisivat kovin vauraita olleet? Luovuus vaatii uhrauksia.

Toisaalta julkijuopottelu teki näistä kansakunnan ikoneista inhimillisiä olentoja, ja pudotti heidät jalustalta tavallisten kuolevaisten joukkoon. Kostea elämäntapa ei silti mitenkään keventänyt heidän ominaispainoaan huomattavina taiteilijoina.

Mitä kansalaisten mielisuosioon tulee, AC/DC taitaa olla kärjessä. Verraten arvokkaita pääsylippuja on myyty jo kymmeniä tuhansia. Sibeliuksen juhlavuosi tuskin kerää tällaista yleisömäärää.

Sangen moni kaupunkilainen selviää Sibeliuksesta ja AD/DC:stä ilman minkäänlaisia väristyksiä. Tuskin niin lujia köysiä löytyy, että minut talutetaan heinäkuussa Kantolanniemeen.

Mutta ei ole sanottua, ettenkö juhlavuoden kunniaksi piipahtaisi ensivisiitillä Sibeliuksen syntymäkodissa. Olen säästänyt sen ja Ikean aikaan, jolloin mitään muuta tekemistä ei yksinkertaisesti ole tarjolla, mutta ”ajan henki” voi tarttua.

Ikeaan minut raahattiin väkisin toissa kesänä, mutta syntymäkoti on toistaiseksi käymättä. Sen ohella toinenkin hämeenlinnalaisen säveltaiteen eräänlainen monumentti, Kauppakeskus Goodmankin on jäänyt vielä väliin.

Uusi vuosi suorastaan pirskahtelee uusia elämyksiä.