Kolumnit Uutiset

Uusi vuosi, uudet ongelmat

Vuoden vaihtuessa on syytä olla tomera. On laadittava toiveita, asetettava tavoitteita.

Muotoilin valoa ja mielenrauhaa, iloa ja hyvää musiikkia, kiitos. Muuttolaatikoita pakatessani lupasin stressata jatkossa vähemmän kuin ennen.

Kun uusi vuosi oli ehtinyt vanheta yhdeksän tuntia, oli mielenrauha tipotiessään ja stressikäyrä jyrkässä nousukiidossa. Uudessa kodissa paljastui vesivahinko.

Kun langat eivät ole omissa käsissä, on parasta tehdä se, mitä tehtävissä on. Sen jälkeen voi nostaa kädet pystyyn ja heittäytyä fatalistiksi.

Jossain sopivassa välissä kannattaa kuunnella ystäviä. Niin nytkin. Ensimmäinen vei lenkille, toinen sai nauramaan ja kolmas totesi tärkeimmän: asiat järjestyvät.

Vuoden ensimmäinen päivä ei kohdellut silkkihansikkain myöskään muuatta tamperelaista ystävääni. Miehen Facebook-päivitys kuului seuraavasti:

”2015, välitilinpäätös: kännykkä on hajonnut ja talitintti paskantanut ikkunaan. Ei hääppöinen keli. Onko tätä vuotta vielä paljonkin jäljellä?”

Peukutin ja kerroin omasta startistani. ”Toivottavasti sun vesivahinkosi osoittautuu lopulta yhtä vähäiseksi kuin tuo mun tintinpaskani”, lohdutti ystäväni.

Mietin, että todellisuus ja odotukset harvoin vastaavat toisiaan, mutta että nyt niin soisi olevan. Tunsin olevani kovasti tintinpaskan kokoisen vesivahingon tarpeessa. Pieneksi vesivahinko lopulta onneksi osoittautuikin.

Ryhdyin pohtimaan uudenvuodenlupauksia ja elämäntapamuutoksia.

Totesin, että kansanterveys kukoistaisi, jos ihmiset saavuttaisivat tavoitteensa – niin monta laihdutus-, tupakkalakko- ja kuntoilulupausta vuodenvaihteessa annetaan.

Helsingin Sanomien haastattelemalla ravitsemustieteen professorilla Mikael Fogelholmilla oli tammikuun ensimmäisenä päivänä antaa vastaus siihen, miksi annetut lupaukset rikkoutuvat niin helposti:

”Se johtuu vaan siitä, että tunnetusti elämäntapojen pysyvämpi muuttaminen on vaikea asia”, professori tiivisti.

Mietin, että no shit, Sherlock.

Fogelholmin vastauksen voi tietysti laventaa yksityisestä yleiseen ja yksilöstä yhteiskuntaan. Sen avulla voi tavoittaa vastauksen siihen, miksi maailmanrauhan toivominen tähtisadetikun loisteessa on lapsellista.

Ihmiset ovat tapojensa, uskomustensa ja historiansa orjia.

Siksi ylipaino on kansanterveydellinen ongelma, siksi tyttöjä yhä ympärileikataan maailman köyhissä kolkissa ja siksi palestiinalaisten ja israelilaisten väliin pystytetään raja-aitoja Länsirannalla.

Tulin siihen tulokseen, että jos johonkin tässä elämässä kannattaa turvata, niin huumoriin ja hyviin ystäviin. Ne kantavat, vaikka seinät kaatuisivat ympäriltä.

Ne myös antavat enemmän kuin yhdenkään asiantuntijan laukomat itsestäänselvyydet.