Uutiset

Uusi vuosi, vanhat eväät

Vaikka vuosi tekee vaihtumistaan, aika tuntuu seisahtuneen Vähikkälän kylässä Janakkalassa.

Musta kissa istuu hievahtamatta keskellä vähälumista peltoa, eikä ristinsielua näy missään. Satunnaisen kulkijan herättää melkein auton alle jäävä orava.

Katse piirtyy puiden siimekseen, jossa moottorisaha yhtäkkiä ujeltaa ja kirves heiluu. Veljekset Seppo ja Heimo Saukkola pilkkovat käsipelillä kuutta motillista puita naapurilleen.

– Tässä on terveysnäkökulma. Kirves aukaisee hartiat. Sen takia ei ole hommattu klapikonetta. Eikä me pystyttäisi samalla puhumaan small talkia, kun se kone pauhaisi vieressä, veljekset perustelevat.

Maaseudulla asuville miehille on tästä vuodesta jäänyt lähemättömimmin mieleen poikkeuksellisen lämmin kesä.

– Luonnonilmiönä se oli huomattava, toteaa Heimo Saukkola, joka paljastuu säähavaintojen tarkkailijaksi ja myös melkoisen filosofiseksi mieheksi.

Puun pilkkomisen ohessa hän ehtii pistää vieraan pään sekaisin selvittämällä, miten maailmassa tapahtuu 11 vuoden välein ”käsittämättömiä asioita”. Tämä taas johtuu taivaankappaleiden liikkeistä, mikä aiheuttaa sähkömagneettisen kentän ja sekoittaa ihmiset. Esimerkkinä hän mainitsee Pohjois-Korean ensimmäisen ydinkokeen, jonka maa teki lokakuun alkupuolella. Luennon jälkeen on aika taas tarttua kirveeseen.

Pienen pohdinnan jälkeen häneltä irtoaa vielä luonnehdinta alkavasta vuodesta.

– Se on isommissa käsissä. Ja EU:ssa se, mikä ei ole isommissa käsissä.

Pelkkää sairautta
Lopen keskustassa 16-vuotias Leena Laakso on asioimassa pankissa. Uuttavuotta hän kertoo viettävänsä perheen kesken.
Menneessä vuodessa parasta on ollut uusi tanssiharrastus, showjazz.

– Ensi vuodelta toivon, että koulu menee hyvin ja että pääsen kokeista läpi.

Rollaattorilla liikkuva Vuokko Vuorinen, 77, piipahtaa viereiseen ruokakauppaan. Hän kertoo vuoden olleen melko raskas.

– Voi herran jestas, en minä ole iloinnut mistään! Pelkkää sairautta, ei mitään muuta. Kun vanhuus tulee, on elettävä päivä kerrallaan. Terveyttä toivon tietysti, se on pääasia.
Perhe tärkein

Saavuttaessa Läyliäisiin katse kiinnittyy hupaisiin yritysten nimikyltteihin: on Puoti Poikettava ja Läykkä Tuoppi sekä rapistuva Läykkä City -kyltti.

Kuin tilauksesta paikalle osuu lapsenlapsineen pariskunta, joka piti nyt jo tyhjillään olevaa Läykkä Cityä vuosina 1986-2000. Vanhassa asemarakennuksessa palvelivat tuolloin kioski, kemikalio, valokuvaamo, näyttelytila ja jäätelöhuone.

– Järkyttävässä kunnossa, Risto Aarnio ja Sinikka Könnömäki huokaavat rakennusta katsellessaan.

Kylästään he kuitenkin pitävät tosissaan.

– Täällä on hyvä asua. Ilmeisesti, kun lapsenlapsetkin tulevat tänne mielellään, he sanovat tarkoittaen tamperelaisia siskoksia, 10-vuotiasta Petra Hallilaa ja vuotta vanhempaa Jenniä.

Kuluneena vuotena pariskunta on nauttinut tehdessään perinteiset viikon kävely- ja hiihtoreissut pohjoiseen keväällä ja syksyllä.

– Iloitsemme myös edellisvuonna tyttärelle syntyneistä kaksospojista ja toisen tyttären hevoselle tänä vuonna syntyneestä varsasta, Könnömäki lisää.

Jennillä parasta vuodessa on ollut matka Lappiin ja Petralla Espanjan-loma sekä molemmilla omat kaverit.

Risto Aarnion uudenvuodenlupaus on lopettaa tupakointi ja lisätä liikuntaa. Sinikka Könnömäki puolestaan aikoo vähentää television katselua.

Purjelentäjät juhlivat
Räyskälän lentokentän ilmailijoille tarkoitetulla karavaanarialueella uuttavuotta ottaa tänä yönä vastaan perinteisesti noin viisikymmentä purjelentäjää. Torstaina heitä ei siellä vielä näkynyt, mutta huoltomies Matti ”Wänni” Mäkinen pisti paikkoja tulijoita varten kuntoon.

– Saunotaan, takkatuvassa ryypätään viinaa ja yöllä ammutaan raketit. Mä olen juhlinnassa mukana mahdollisimman vähän – pitäähän porukassa olla yksi, joka pystyy painamaan 112, Mäkinen vitsailee.

Lentäminen on hänelläkin verissä, sillä hän on aloittanut purjelennon vuonna 1961 ja ollut välillä ilmavoimissa tutkamiehenä 25 vuotta. Tosin, purjelentolupakirja on mennyt vanhaksi jo parikymmentä vuotta sitten.

Vuoden 2006 kohokohta Mäkiselle on se, että hän tuli kolmannen kerran isoisäksi.

– Se on vähän hämmentävää, koska näkee, että aika kuluu, hän nauraa.

Ensi vuosi on siinä mielessä hänelle tärkeä, että silloin Räyskälässä aletaan valmistella vuoden 2009 nuorten MM-kisoja.

Vauhtia kantapaikasta
Rengon kirkonkylän ainoassa kapakassa, Rengon pirtissä, tuopillistaan nauttii sahalla särmäyslinjan valvojana työskentelevä Seppo Tuominen.

Suunnitelmissa on aloittaa uudenvuodenvietto kantapaikasta, kuten on ollut tapana jo vuodesta 1983, jolloin hän kuntaan muutti.

– Jos ei mitään muuta keksi. Aika hyvä meininki täällä on ollut eikä mitään isompia tappeluita. Kaljoittelua ja rakettien ampumista. Mitään lupauksia en kyllä tee, ne menee aina pieleen, hän puuskahtaa.

Iltaa hänen kanssaan istumaan on tulossa koko liuta kavereita – miehiä.

– Silloin ei ainakaan töistä puhuta, vaan naisista, eikä se oo painokelpoista.

– Yöllä lähdetään vielä kaupunkiin Kolibriin tanssimaan ja valomerkin jälkeen kotiin. Ei sitä iltaa enää siitä jatketa, Tuominen vakuuttaa.

Uudelta vuodelta hän toivoo vain paria asiaa.

– Että työtä piisaa ja pysyy terveenä ja emäntä hyvällä päällä. Siinähän sitä jo onkin. (HäSa)