Uutiset

Uusia konsteja lähidemokratiaan

Ministeriöiden keinovalikoimassa vaihtoehtoina ovat niin kunnan sisäiset vaalipiirit kuin kunnanosavaltuustotkin.

 

Jos kuntauudistus toteutuu esitetyllä tavalla, tarvitaan uudenlaisia tapoja turvata alueiden edustus kunnallisessa päätöksenteossa.

Valtiovarainministeriössä ja oikeusministeriössä onkin pyöritelty viime syksystä lähtien erilaisia lähidemokratian malleja. Tällä viikolla ministeriöt asettivat kaksi selvityshenkilöä kartoittamaan erilaisia alueellisia toimielinmalleja ja analysoimaan niiden heikkoudet ja vahvuudet sekä kehittämistarpeet. Oppia otetaan etenkin Pohjoismaista, mutta tarvittaessa käytäntöjä tarkastellaan myös maailmanlaajuisesti.

– Pöydällä on paljon vaihtoehtoja, joista päättäjät voivat valita, kun tietoa on, kertoo neuvotteleva virkamies Inga Nyholm valtiovarainministeriön kuntaosastolta.

Yksi mielenkiinnon kohde ovat Ruotsissa käytössä olevat kuntien sisäiset vaalipiirit. Käytännössä ne tarkoittavat sitä, että kunta jaetaan kahteen tai useampaan vaalipiiriin, joista kustakin valitaan omat edustajansa yhteiseen kunnanvaltuustoon.

Ruotsissa kunnat voivat itse määritellä vaalipiirinsä, mutta pakollisia ne ovat sellaisissa kunnissa, joissa asuu vähintään 24 000 äänioikeutettua. Alle 6 000 äänioikeutetun kunnissa vaalipiirit sallitaan ainoastaan erikoistapauksessa.

Vuonna 2010 Ruotsin noin 290 kunnasta vaalipiirit olivat käytössä 81 kunnassa. Niistä 64 kuntaa oli jaettu kahteen, 12 kolmeen, neljä neljään ja yksi eli Tukholma kuuteen vaalipiiriin.

Korostuuko alueiden etu liikaa?

Nyholmin mukaan Ruotsin mallia ei välttämättä tarvitsisi kopioida Suomeen sellaisenaan.

– Mikäli kuntarakenneuudistus toteutuisi virkamiesryhmän esityksen mukaan, ei meille jäisi montaa alle 24 000 äänioikeutetun kuntaa. Meidän täytyisi miettiä, minkä kokoisiin kuntiin vaalipiirejä täällä mahdollisesti tarvittaisiin, Nyholm sanoo.

Toinen avoimena leijuva kysymys on, kuinka mahdolliset vaalipiirit muodostettaisiin: vanhojen kuntarajojen pohjalta, niiden yhdistelmistä vai joltain muulta pohjalta.

Nyholm muistuttaa, että vaalipiirimallissa on myös uhkansa.

– Se kyllä turvaisi alueellisen edustuksen, mutta samalla on vaarana, että yksittäisten alueiden edut alkavat korostua liikaa. Kunnallisessa päätöksenteossa tarvitaan myös kokonaisnäkemystä, Nyholm pohtii.

Budjettivaltaa kunnanosiin?

Toinen selvityksen kohteena oleva malli ovat kunnanosavaltuustot, jotka toimisivat varsinaisen kunnanvaltuuston rinnalla. Ne keskittyisivät oman alueensa asioihin ja voisivat helpottaa alueellisten näkemysten kulkeutumista kunnan hallintoon.

Nyholm kuitenkin huomauttaa, ettei tämäkään malli ole ongelmaton.

– Tärkeäksi muodostuisi sen määrittely, mistä asioista kunnanosavaltuusto vastaisi ja olisiko sillä myös budjettivaltaa.

Myös tässä tulisi määritellä, minkä kokoisissa kunnissa mallia sovellettaisiin ja kuinka sen jäsenet valittaisiin.

Nyholm korostaa, ettei hänellä itsellään ole ainakaan vielä mielipidettä kummankaan mallin paremmuudesta.

– Tämä on iso poliittinen valinta. Sekin on ihan relevantti kysymys, millä perusteella valinta tehdään. Katsotaanko tärkeämmäksi alueiden vai puolueiden edustus kunnallisessa päätöksenteossa? Nyholm toteaa. (HäSa)