Uutiset

Uusia rangaistustapoja kannattaa kokeilla

Oikeusministeriön työryhmä ehdottaa uusia keinoja nuorten, alle 18-vuotiaiden rikoksentekijöiden rikoskierteen katkaisemiseksi heti alkuunsa. Työryhmä esittää nuorille vankilan sijaan arestirangaistusta. Sitä valvottaisiin elektronisesti ja sen voisi kärsiä joko kotiarestina tai aluearestina. Rangaistavan vapautta liikkua rajoitettaisiin joko kotiin tai vain tietylle alueelle.

Esitys on kiintoisa ja ilman muuta tutkimisen sekä myös kokeilun arvoinen. Nykyisellä tietotekniikalla valvonta ei ole ongelma, monta muuta asiaa pystytään vaivatta kontrolloimaan sähköisesti. Arestilaiseen kiinnitetään lähetin, jonka signaalin avulla henkilön liikkeet voidaan paikantaa. Tekniikka on käytössä muun muassa Ruotsissa, jossa lyhyen vankeusrangaistuksen voi suorittaa vankilan muurien ulkopuolella.

Nykyinen rikosoikeudellinen prosessi esitutkintoineen, syyteharkintoineen ja oikeuskäsittelyineen kestää kuukausia. Nuorelle, joka on hairahtunut rikoksen poluille, olisi tärkeätä, että väärinkäytöksestä joutuisi mahdollisimman nopeasti vastuuseen.

Nuoren paikka ei ole vankila, se on äärimmäinen keino sovittaa rikoksia. Rikoskierre ei automaattisesti ala heti ensimmäisillä kerroilla, mutta jo muutamat vankilakuukaudet kasvattavat nuorta hyvin nopeasti hämäräpuuhien ammattilaiseksi. Jos hänelle kyetään viivytyksettä osoittamaan rajat, mikä on sallittua ja mikä puolestaan ei, on ilmeistä, ettei jokaisesta hairahtuneesta tule iän karttuessa vankiloiden kestoasiakkaita.

Yhteiskunta ei kuitenkaan pääse vastuustaan sillä, että kiinnittää määräajaksi nuoren ranteeseen lähettimen. Jos asianomaisen kodista ei syystä tai toisesta löydy kasvattajaa, arestirangaistukseen on syytä liittää myös keskustelut viranomaisten, esimerkiksi poliisin ja sosiaalityöntekijän kanssa. Nuorelle on kyettävä uskottavasti asettamaan rajoja ja hänestä on pidettävä huolta.

Kokemukset rikostentekijöiden tai niistä epäiltyjen sähköisestä valvonnasta ovat monista maista hyviä. Ne rajoittavat kansalaisvapauksia, mutta eivät ole läheskään verrattavissa oloihin vankiloissa.

Suomessa tuskin lähdetään heti koko maan laajuisesti toteuttamaan arestirangaistusta. Ensin järjestelmää ja sen toimivuutta on testattava ja kokeiltava huolellisesti ennen laajamittaista käyttöönottoa.

Uudistus tarvitsee toteutuakseen luonnollisesti muutoksia rikoslakiin. Ei ole kuitenkaan syytä epäillä, etteikö eduskunta lakia muuttaisi.

Kun tiedetään Suomen vankiloiden nykyinen tilanahtaus ja vankeinhoidon määrärahojen niukkuus, uudistusehdotusta voidaan perustellusti pitää tervetulleena esityksenä.

Vankien määrää ei ole syytä kasvattaa, mutta yhteiskunnan on tavalla tai toisella kyettävä puuttumaan väärinkäytöksiin eikä sietää niitä.

Hyvin järjestetty ja valvottu arestirangaistus avaa nuorisorikollisuuden torjuntaan kokonaan uusia ulottuvuuksia.

Nuori on saatava ymmärtämään rajansa, oikean ja väärän ero.