Uutiset

Uusperheen äidin sylissä on ruuhkaa

Jos Marja Oksanen on jotakin elämänsä aikana oppinut, on se kaaoksen hallintaa ja arjen organisointia. Hän myöntääkin, ettei paniikki tule kovin vähästä. Ainakaan se ei tule kodin alituisesta epäjärjestyksestä, sillä siihen hän on koulinut itseään koko elämänsä.

– Minä se täällä eniten sotken. Minä en stressaannu asioista, eikä epäjärjestys saa minua tunnekuohun valtaan. Enemmän tunteisiini vaikuttavat läheiset ihmiset ja ihmissuhteet, uusperheen äiti hymyilee.

Paniikki on Oksasilla turhaa voimien haaskausta. Vanhin tytär Anni on jo 21-vuotias ja asunut pari vuotta pois kotoa. Kotona asuvat vielä 18-vuotias Ulla, syksyllä 14 vuotta täyttävä Olliveikko sekä miehen 14-vuotias Juuso. Hännänhuippuna kirmaa kuusivuotias yhteinen lapsi Salla.

– Kun meidän uusperheemme kahdeksan vuotta sitten syntyi, oli elämä paljon nykyistä kiireisempää. Meidän piti tehdä elämästämme mahdollisimman tylsää, kun se muuten oli niin repaleista. Kesti aikansa ennen kuin me loimme perheenä yhteiset pelisäännöt, mutta nyt kaikki kulkee jo omalla painollaan.

Yhteisen elämän alkua helpotti se, että Marja ja hänen miehensä Jussi Oksanen tapasivat poikiensa Olliveikon ja Juuson välityksellä. Samassa päiväkodissa olleet vesselit ystävystyivät ensin ja toivat samalla yhteen myös yksinhuoltajavanhempansa.

– Lapset sopeutuivat uuteen tilanteeseen yllättävän kivuttomasti. En ole koskaan ollut Juusolle äiti tai äitipuoli, vaan Marja. Yhtälailla minä häntä olen komentanut kuin muitakin lapsia.

Riittää kun tekee parhaansa

Marja Oksanen sanoo kamppailleensa pitkään oman riittämättömyytensä kanssa. Lopulta hänen oli pakko myöntää itselleen, että riittää, kun tekee parhaansa.

– Ei kukaan äiti voi varmasti sanoa onnistuneensa äitinä. Parhaani olen kuitenkin tehnyt. Onnellisuus pulppuaa loppujen lopuksi hirveän pienistä asioista. Esimerkiksi silloin, kun Olliveikko ja Juuso juoksivat kuraisina päiväkodin pihasta suoraan syliini. Toinen huusi äitiä ja toinen Marjaa ja minä olin todella onnellinen.

Marja Oksaselle oli jo pienestä pitäen selvää, että hän halusi lapsia.

– Jokaisen lapsen syntymä on tuntunut yhtä suurelta ihmeeltä. Nuorena olin kuitenkin huomattavasti nykyistä itsekkäämpi. Enää en voisi kuvitella opiskelevani joka ilta, mutta silloin minun piti hirveästi todistaa itselleni olevani fiksu. Kun sain sen todistetuksi, saatoin rauhoittua.

Avioeron jälkeen Marja tapasi nykyisen aviomiehensä. Kovin kauaa hän ei ehtinyt ihmetellä ennen kuin oli taas elämänmuutos edessä ja perhe kasvoi uudella miehellä ja tämän pojalla. Juuri kun elämä haki uudet uomansa, syntyi perheeseen vielä kuopus Salla.

Alkuvuodet eivät olleet helppoja. Perheen elämään kuuluu lapsiliudan lisäksi myös lasten toiset vanhemmat ja isovanhempiakin riitti tuplaten. Kieli keskellä suuta saatiin luoduksi mahdollisimman toimiva arki ilman, että lasten elämä olisi järkkynyt liian paljon.

– Aluksi minusta tuntui kuin olisimme eläneet suurennuslasin alla. Kaikki piti tehdä mahdollisimman hyvin, ettei meitä vain päästäisi syyttämään mistään. Ruokakaupassakin minun piti ostaa aina mahdollisimman terveellistä ruokaa, ettei vain kukaan pääsisi syyttämään leväperäisyydestä.

Tänään Marja Oksanen ei hirveästi tarvitse enää kodin ulkopuolista elämää. Työ Vanajaveden Opiston toimistopäällikkönä on haasteellista ja palkitsevaa, mutta muuten kotona on ihan riittävästi vipinää päivittäiseksi tarpeeksi.

– Olen siitä onnellisessa elämäntilanteessa, että minulla on kotona aina järkevä ihminen, jonka kanssa voin jutella. Täällä ei ole koskaan hiljaista. Toivottavasti kotona ei koskaan edes hiljenekään, vaan saan sitten joskus mahdollisimman suuren liudan lapsenlapsia. En oikein osaa olla enää yksin.

Ei lasta voi kasvattaa

Äitiys muuttuu vuosien myötä. Kun vanhin lapsi lähti pois kotoa, ei Marja Oksanen tuntenut haikeutta, vaan hänelle tuli vahvasti mieleen sadonkorjuu. Itsenäistyvän lapsen on annettava kokeilla itse siipiensä kantavuutta. Äiti muuttuu hoivaajasta tukijaksi ja juttukumppaniksi.

– En ole koskaan uskonut kasvatukseen. Jokainen lapsi on oma yksilönsä ja kasvaa omaan suuntaansa. Minä voin vain tarjota mahdollisimman turvallisen ympäristön jossa kasvaa ja toivoa, että antamani eväät riittävät.

Turvallisuutta Oksasilla on haettu esimerkiksi perinteiden kunnioittamisesta. Jouluna äiti hössöttää ja valmistaa kaiken itse alusta loppuun, Runebergin päivänä tehdään runebergin torttuja ja pääsiäisen pashaa. Perinteet rytmittävät arkea.

– Vaikka en olekaan mikään hössöttäjä, olen tehnyt aina kaikkeni, että lapsilla olisi turvallinen elämä. Olen imettänyt jokaista lasta puolitoista vuotta ja ollut kaksi ensimmäistä vuotta kotona hoitovapaalla. Vain vanhimman lapseni jouduin viemään hoitoon jo pienenä, kun silloin ei vielä tunnettu vanhempainvapaita.

Marja Oksanen ei kaipaa lapsiltaan lahjoja tai ylenpalttista huomiota. Riittää, kun nämä ovat läsnä arjessa.

– Jokainen lapsi on minulle lahja. Nämä lapset eivät ole minulle mitään velkaa.

Jokainen uusperhe on erilainen

Uusperheet ovat vielä vähemmistö Suomen puolen miljoonan lapsiperheen joukossa. Niitä on kaikista perheistä alle kymmenen prosenttia.

Suomen uusperheellisten liiton toiminnanjohtaja Pekka Larkela muistuttaa, että käsitys perheestä muuttuu koko ajan. Suomessa on tänään monenlaista äitiyttä ja isyyttää. Perheitä ei voi niputtaa enää yhteen.

Uusperhe on Larkelan mielestä perhe perinteisimmillään. Tämän päivän suurperheeseen kuuluvat äidin ja isän sekä omien ja yhteisten lasten lisäksi myös poikkeuksellisen laaja sukulaisten verkosto.

– Käsitys ydinperheestä syntyi Suomessa vasta kaupungistumisen myötä. Maatalousvaltaisessa Suomessa perheen käsitys oli laajempi, sillä siihen sisältyi suuri suku, joka huolsi lapsia yhdessä. Suuri perhe tarkoittaa samalla myös poikkeuksellisen vahvaa ja laajaa tukiverkkoa perheelle.

Ihmissuhteiden viidakko

Uusperhe on nimenomaan uusi perhe, johon kuuluu isä ja äiti ja yleensä lapset äidin edellisestä liitosta. Vain alle prosentissa uusperheissä on sinun, minun ja meidän lapsia ja melkein yhtä harvoin perheessä on vain isän lapsia.

Uusperhe on todellinen ihmissuhteiden viidakko, sillä perheeseen kuuluvat myös lasten biologiset vanhemmat sekä liuta isovanhempia ja muita sukulaisia. Larkela korostaa, että uusperheestä ei voi koskaan tulla perinteistä ydinperhettä.

– Jokaisen uusperheen on haettava oma tapansa elää yhdessä, mutta aikaa siihen menee vähintään kolme vuotta. Alun kaaoksen jälkeen uusperhe hitsautuu yleensä poikkeuksellisen tiiviiksi. Monessa uusperheessä eletään ainakin ensi alkuun suurten paineiden alla, jotka vain lisäävät perheen yhteenkuuluvuutta.

Larkelaa kiusaa se, että julkisuudessa puhutaan usein vain uusperheiden ongelmista, eikä niiden hyvistä puolista.

Tutkimusten mukaan uusperheen lapsista kasvaa poikkeuksellisen sosiaalisia, sillä heillä on aina aikuinen lähellään.

Uusperheessä kukaan ei voi olla itsekäs ja asioista täytyy oppia puhumaan ja sopimaan yhdessä.

– Uusperheen perustavilla on takanaan suuri kriisi eli avioero, joka on usein mullistanut elämän täysin ja laittanut elämänarvot uuteen järjestykseen. Uusperheen onnistumisen eteen ollaan valmiita tekemään paljon työtä ja ihmissuhteet ovat arvossaan, ei oma itse ja ura.

Uusperheiden ongelmissa on kyse yleensä aikuisten ongelmista. Larkelan mielestä lapset ovat joustavia ja heidän elämäänsä mahtuu kerrallaan monta aikuista.

– Suurin ongelma on ajanpuute. Uudessa perheessä on pakko oppia sietämään kaaosta, kun lapset voivat elää monessa eri osoitteessa ja elämä on soviteltava tarkkaan. Meillä biologista vanhemmuutta pidetään niin pyhänä, ettei uusperheiden äitiä kutsuta äidiksi, jos hän ei ole sitä biologisesti. Äitiyttä on monenlaista.

Uusperheiden määrä kasvaa

Uusperheiden määrä on alkanut kasvaa 2000-luvulla samaan aikaan, kun yksinhuoltajien määrä on vähentynyt. Samaan aikaan myös Uusperheellisten liiton toiminnan selkärangan, vertaistuen, kysyntä on kasvanut ennen kaikkea pääkaupunkiseudulla. Kanta-Hämeessä ei omaa vertaistukiryhmää vielä ole.

– Uusperheellisten liitto syntyi Turussa kymmenen vuotta sitten, kun kahdeksan pariskuntaa perusti oman vertaistukiryhmänsä. Nyt pariskuntia on pelkästään Turussa 80-90 ja koko maassa nelisensataa.

Vertaistuen lisäksi Uusperheellisten liiton suosituimmaksi toiminnaksi on muodostunut Internetissä oleva oma keskusteluryhmä. Internet onkin uusperheellisille tärkeä keskusteluväylä.

– Uusperheellisillä ei ole muuhun aikaa, vaikka halua olisikin.

Päivän lehti

17.1.2020