Kolumnit Uutiset

Uutisanalyysi: Obaman yritys resetoida Venäjä-suhde jäi yksipuoliseksi

Alku oli toiveikas: tuoreena presidenttinä kahdeksan vuotta sitten Barack Obama lähetti ulkoministerinsä Hillary Clintonin Moskovaan. Viemisinä venäläiskollega Sergei Lavroville amerikkalaisilla oli omatekoinen Reset-nappula, jonka oli määrä symboloida kovia kokeneiden suhteiden uutta alkua.

Kyhäelmän venäjänkieliseen tekstiin pujahti käännösvirhe. Uudelleenkäynnistystä tarkoittavan sanan perezagruzka  sijasta venäläisten saamassa nappulassa luki peregruzka, ylikuormitus.

Obama ja varapresidentti Joe Biden todella yrittivät lämmittää välejään Venäjään, missä Vladimir Putin oli 2008 valinnut neljäksi vuodeksi sijaispresidentikseen Dmitri Medvedevin. Medvedev viihtyi Amerikassa. Obama jopa vei hymyilevän venäläisen iPad-intoilijan hampurilaiselle ja kokikselle suosikkipaikkaansa Washingtonin ulkopuolelle.

Miesten ystävyys jäi kuitenkin silmänlumeeksi, kun Venäjän todellinen hallitsija – Putiniin henkilöityvä turvallisuus- ja sotilaskoneisto – vyörytti kansainväliseen politiikkaan uusia ongelmia. Elokuun kahdeksantena 2008 Venäjä lähetti joukot Yhdysvaltojen liittolaismaahan Georgiaan. Amerikkalaisten mukaan Georgian sodan aloitti Venäjä itse.

Sotatoimet alkoivat myös Libyassa, kun YK:n turvallisuusneuvosto oli oikeuttanut kaikki keinot siviilien puolustamiseksi. Syksyllä 2011 libyalaiset kapinalliset – tukena Yhdysvallat ja länsiliittouma – surmasivat itsevaltias Muammar Gaddafin, joka osoittautui Venäjälle melkein yhtä rakkaaksi liittolaiseksi kuin Syyrian Bashar al-Assad näinä päivinä.

Medvedev jatkoi hymyilemistä, mutta pääministeri Putin raivostui. Palattuaan presidentiksi ja pääministeri Medvedevin esimieheksi vuonna 2012 Putin päästi propagandahurttansa irti. Yhdysvalloista leivottiin Venäjän tv-lähetyksissä ykkösvihollinen, jonka johdossa ei ollut mitään hyvää. Tavalliset venäläiset alkoivat uskoa, että Obama on ylimielinen ja valehteleva venäläisvihaaja.

Tosiasiassa Obaman ja Yhdysvaltojen huomio vain oli muualla.

Osama bin Laden oli nappaamatta. Terrorismin vastainen sota oli kesken. Irak ja Afganistan nielivät amerikkalaishenkiä.

Venäjä oli reset-nappulan askartelusta huolimatta Yhdysvalloille pitkään sivuseikka: maa, jonka bruttokansantuote oli Espanjan luokkaa ja jonka sotilaallinen mahti riitti ”alueellisen suurvallan” statukseen.

Putin vihasi vähättelyä enemmän kuin kunnollista vastusta ja tasaveroisia neuvotteluja.

Kun Ukrainassa kansa kokoontui kaduille puolustamaan lähentymissopimusta EU:n kanssa, Venäjä asettui jälleen tukemaan Kiovassa korruptoituneena Moskovan miehenä pidettyä presidenttiä

Viktor Janukovitshia. Länsi tarjosi Ukrainalle yhteistyötä kysymättä Venäjältä hyväksyntää. Venäjä lupasi naapurimaalleen puoli-ilmaista energiaa ja neuvostomallista ystävyys- ja riippuvuussuhdetta, mutta ukrainalaiset olivat selvästikin valitsemassa puolensa.

Ukrainan vallanvaihdos ja Janukovitshin pako osuivat päiviin, joista Putin oli ajatellut jäävänsä sankarina historiaan. Venäjä isännöi olympiakisoja Sotshissa.

Helmikuussa 2012 Putin istui kisakatsomossa, mutta hänen ajatuksensa olivat muualla. Niin olivat myös hänen alkukautensa ”länsimaiset ystävät”, joille Putin oli aikoja sitten lakannut olemasta George W. Bushin kuvaama sinisilmäinen luottokumppani.

Päätösseremonioiden jälkeisenä viikkona kovasti Venäjän erikoisjoukkoja muistuttavat ”kohteliaat vihreäpukuiset miehet” ilmaantuivat kaduille täydessä aseistuksessa. Krimin valtaus ja Donetskin ja Luhanskin ”Venäjä-mielisten kansantasavaltojen” perustaminen oli alkanut – ilman, että moni edes tajusi hybriditoimia Itä-Ukrainassa sodaksi.

Kun Barack Obama väistyy virastaan, Yhdysvaltojen ja Venäjän suhteet ovat kylmän sodan jälkeisissä pohjalukemissa. Venäjän tukemat hakkerit olivat osa hybridivaikuttamista, joka kohdistui Yhdysvaltojen kaikkein pyhimpään: demokraattisiin vaaleihin.

Kaiken lisäksi vaalivoittaja Donald Trump oli käyttänyt samaa kampanjastrategia kuin Janukovitsh Ukrainassa.

Viimeisimpänä taistelukenttänä on Syyria, jossa sisällissota on muuttunut suurvaltapoliittisen shakin pelilaudaksi. Putin julistautuu vuodenvaihteessa rauhan tuojaksi Yhdysvaltojen pitkäaikaisen liittolaisen Turkin tuella. Syyriassa Venäjä näyttää viimein saavan kostonsa Obaman Yhdysvalloista.

Obaman päätös karkottaa maasta 35 venäläistä diplomaattia – tai vakoojaa – on kuvaava päätös kaudelle, joka alkoi suhteiden oudosta resetointiyrityksestä. Venäjän vastatoimet rankaisulle ovat odotettuja. Talouspakotteiden höllentämisen sijasta myös meillä EU:ssa joudutaan miettimään Venäjä-sanktioiden tiukentamista.

Vanhojen syntien nollaaminen ei voikaan onnistua ilman, että myös Venäjä resetoi itsensä.

Sen uusi presidentti Trump huomaa edeltäjiensä tapaan ennen pitkää.