Julkaistu: 17.10.2017 07:52

Analyysi: Onko paperimies kroisos duunarien joukossa?

  • Paperiteollisuuden työehtosopimuksen neuvottelut eivät ole vielä auenneet kunnolla. Arkistokuva: Jukka Vuokola
    Paperiteollisuuden työehtosopimuksen neuvottelut eivät ole vielä auenneet kunnolla. Arkistokuva: Jukka Vuokola

Kun hyvinvointivaltiota rakennettiin, paperiteollisuuden työntekijät kohosivat suomalaisten palkansaajien tuloeliittiin.

Paperi-, sellu- ja kartonkiteollisuuden viennin arvo on yhdeksän miljardia euroa. Vaikka tehtaita on suljettu, ala työllistää Suomessa 10 300 palkansaajaa – tai sen verran työntekijöitä on Metsäteollisuus ry:n ja Paperiliiton välisen työehtosopimuksen (tes) piirissä.

Viime keväänä työmarkkinoille levisi pelko, että liittokierros vaikeutuisi, kun globaalit metsäjätit ostaisivat rahalla joustoa jäykkänä pitämäänsä tessiin. Muilla aloilla pelättiin, että suuri yleisö lukisi vain otsikon tuntuvasta palkankorotuksesta, eikä ymmärtäisi sen olevan kompensaatio tes-heikennyksistä.

Viimeiset lehdet leijailevat puista maahan, mutta paperiteollisuuden työmarkkinapöydässä ei ole edes päästy kunnolla puhumaan rahasta. Työntekijät ovat haluttomia luopumaan joulun ja juhannusajan ruhtinaallisista eduistaan.

Syyskuun lopussa umpeutuneessa tessissä olivat kirjaukset juhannus- ja jouluseisokista. Paperikoneet seisovat niiden ansiosta kahdeksan vuorokautta, ellei työntekijöille makseta lisäkorvauksia.

Viikkotyöaika on Suomen paperiteollisuudessa 34,5 tuntia, kun se Ruotsissa on 36 tuntia ja Saksassa 38 tuntia. Tavallinen tes-perusteinen vuosityöaika on Ruotsissa noin kaksi viikkoa pidempi kuin Suomessa.

Paperiteollisuudessa tehdään meillä 40-tuntista työviikkoa, joten työntekijöille kertyy työajanlyhennysvapaita aika mukavasti. Kansantajuisesti ajateltuna ne ovat ylimääräisiä lomapäiviä.

Monien alojen tesseistä löytyy kermakuorrutuksia –muun muassa journalistien – mutta silti paperiteollisuuden tavallisen työntekijän nauttimat edut ovat hulppeita.

Kun pääministeri Juha Sipilä (kesk.) lausahti MTV:n haastattelussa "omana mielipiteenään", että "kyllä nolla on kohtuuton", työnantajapuolella nähtiin punaista.

Paperiduunarin keskipalkka on Suomessa 60 000 euroa vuodessa. Osa heistä on solidaarisuusveron piirissä. Paperiteollisuuden työntekijöiden ansiotaso vastaa suuren peruskoulun tai jopa lukion rehtorin palkkausta. He siis ovat rahassa mitattuna teollisuuden kroisoksia.

Työntekijöiden vasta-argumentti kuuluu siten, että 10 000 palkansaajan alalla, jonka viennin arvo kohoaa yhdeksään miljardiin, euroja pitää jakaa myös heille. Liittokierros ruokkii yhteiskunnallista kateutta, koska sen eri vaiheiden uutisoinnissa huomio kohdistuu tessien kermakuorrutuksiin.

Neuvotteluasetelma on vaikea, mutta lakkoa tai työsulkua tuskin nähdään. Rähinälinja vahingoittaisi molempia osapuolia.

Todennäköisesti käy niin, että kemianteollisuuden ja teknologiateollisuuden tes-neuvottelut viedään maaliin lähipäivinä tai lähiviikkoina – ja niiden paketoimisen jälkeen paperin tessistä leivotaan kompromissi.

Sähköauton omistamisen uskotaan yleistyvän seuraavan kymmenen vuoden aikana. Fortumin kyselyyn vastanneista suomalaisista lähes joka viides uskoo omistavansa sähköauton kymmenen vuoden päästä. Sähköauton omistamiseen kahden vuoden päästä uskoo neljä prosenttia vastanneista.


                
                  Saksan iittopresidentti Frank-Walter Steinmeier levitteli käsiään maanantain lehdistötilaisuudessa. Hän on kehottanut kaikkia puolueita miettimään asennettaan hallitusneuvotteluja kohtaan ja olemaan valmiita kompromisseihin.
                
               Kuva: CLEMENS BILAN

Kautta Länsi-Euroopan vanhojen valtapuolueiden asema on murentunut tällä vuosisadalla. Aikaisemmin useassa maassa pari pääpuoluetta vastasi yksin politiikan tekemisestä, mutta nykyään niiden rinnalla häärää joukko pieniä ja keskisuuria puolueita. Tämä ei ole vanhojen pelureiden mieleen.