Julkaistu: 12.12.2017 14:08
-
Päivitetty: 12.12.2017 15:40

"Ne eivät olisi terveitä" — Sukupuuttoon kuolleella pussihukalla oli heikko geeniperimä

  •                                   Täytetty pussihukka Queen Victoria -museossa Tasmaniassa.                               Kuva: BARBARA WALTON
    Täytetty pussihukka Queen Victoria -museossa Tasmaniassa. Kuva: BARBARA WALTON

Sukupuuttoon kuolleesta tasmaniantiikeristä eli pussihukasta on onnistuttu saamaan uutta tietoa.

Pussihukka eli alun perin Australiassa jo kauan ennen ihmisiä. Kun ihmismäärä vähitellen kasvoi, joutuivat pussihukat etsimään itselleen uutta elintilaa Tasmaniasta, Australialle kuuluvalta saarelta. Osasyynä pussihukkien siirtymiseen Tasmaniaan olivat myös dingot, jotka saapuivat Australiaan noin 3 500-4000 vuotta sitten.

Tasmaniassa elinolosuhteet olivat hetken paremmin. Sitten ihmiset etsivät jälleen itselleen uutta elintilaa. Viimeinen naula lyötiin arkun kanteen 1700-luvun lopulla, kun eurooppalaiset saapuivat Tasmaniaan. Lampaiden kasvattajat kokivat pussihukan olevan uhka lampaille, ja metsästivät niitä viranomaisten luvalla. Vuosina 1888–1909 viranomaiset maksoivat palkkion yhteensä yli 2 000 tapetusta pussihukkayksilöstä.

Ahtaalle joutuneen lajin viimeinen edustaja kuoli Tasmaniassa Hobartin eläintarhassa 7. syyskuuta 1936.

 

Nyt australialaiset tutkijat ovat päässeet tutkimaan tarkemmin sukupuuttoon kuolleen lajin geeniperimää. Melbournen yliopiston tutkijat eristivät DNA:ta yli 100-vuotiaalta pussihukan pennulta, jota on säilytetty Victorian museossa. Alun perin tutkijoita kiinnosti tietää, jakaisivatko sudet, ketut ja pussihukat samoja geenejä.

Tutkijat alkoivat sekvensoida lajin geeniperimää. Sekvensointi on menetelmä, jossa selvitetään DNA:n rakenneyksiköiden järjestystä. Tulokset olivat hämmästyttäviä: pussihukan selviytyminen ei olisi ollut itsestään selvää.

– Vaikka emme olisikaan metsästäneet pussihukkaa sukupuuttoon, analyysimme osoittivat, että pussihukalla oli erittäin huono geneettinen perimä, kertoi johtava tutkija Andrew Pask Melbournen yliopistosta.

– Jos pussihukat olisivat elossa vielä tänä päivänä, olisivat ne erittäin herkkiä erilaisille taudeille. Todennäköisesti ne eivät olisi kovin terveitä, jatkoi Pask.

Pussihukille olisi siis käynyt samoin, kuin Tasmanian tuholaiselle eli pussiahmalle. Ahtaalle ajautunut laji on hyvin altis esimerkiksi erilaisille kasvaimille. Pussihukkien geneettisen monimuotoisuuden ongelmat voidaan jäljittää peräti 70 000 vuoden taakse. Tuolloin tapahtunut jonkinlainen ilmastollinen tapahtuma vaikutti pussihukkien geneettisen monimuotoisuuteen. Huomattavaa on, että geeniperimä vahingoittui jo ennen ihmisiä: ensimmäiset aboriginaalit asuttivat Australian arviolta 65 000 vuotta sitten.

Toisaalta pussihukkien geeniperimään vaikutti myös se, että ne joutuivat elämään hyvin pitkän ajan pienellä alueella, jolloin niiden geenivarasto heikkeni.

 

Tutkijat saivat myös lisätietoa pussieläimen erikoisesta ulkonäöstä. Pussihukka oli suurin pussieläimiin kuulunut petoeläin, joka selviytyi 1900-luvulle. Sillä oli pussi, jossa se kantoi jälkeläisiään, aivan kuten kenguru. Eläin kuitenkin muistutti enemmän koiraa, ja sen leuka oli kehittynyt tiikereiden ja koirien tavoin lihansyöntiä varten.

Eläimen kallo muistutti harmaasutta tai punakettua. Outoa siinä on se, että lajit ovat sukua keskenään vain hyvin etäisesti. Niillä on ollut yhteinen esi-isä viimeksi jurakaudella, noin 160 miljoonaa vuotta sitten.

Paskin mukaan löytö oli loistava esimerkki konvergentista evoluutiosta. Evoluutioprosessissa eliöt, jotka eivät ole läheistä sukua toisilleen, ovat kehittyneet itsenäisesti rakenteiltaan tai toiminnoiltaan hyvin samankaltaiseksi. Tämä johtuu siitä, että eliöt ovat joutuneet sopeutumaan samankaltaiseen ympäristöön.

 

Moni australialainen uskoo pussihukan elävän edelleen, vaikka viimeisen tunnetun yksilön kuolemasta on jo yli 81 vuotta. Monet ovat kertoneet näköhavainnoista tai konkreettisista näytteistä, jotka todistaisivat pussihukan olemassaolon. Esimerkiksi viime vuonna pussihukkiin keskittyvä ryhmä julkaisi videon, jossa vilahtaa nopeasti oudon näköinen eläin. Harrastelijatutkijoiden mukaan kyseessä olisi peräti Adelaiden alueella Australiassa elävä nuori pussihukkayksilö. Heidän mukaansa pussihukka olisi selvinnyt alueella hengissä, sillä se osaa kaivaa pieniä pesiä. Asiantuntijat kuitenkin tyrmäsivät videon tuoreeltaan. Epäselvästä ja rakeisesta kuvasta oli mahdoton päätellä, mikä eläin oli todella kyseessä.

Vuosikymmenten saatossa tutkijat ovat myös jatkuvasti puhuneet pussihukan herättämisestä henkiin kloonaamisen avulla. Uusin julkaistu tutkimuskin on askeleen lähempänä sitä mahdollisuutta.

– Koska tutkimuksemme onnistui luomaan yhden täydellisimmistä genomeista sukupuuttoon kuolleesta eläimestä, on se teknisesti ottaen ensimmäinen askel tuoda pussihukka takaisin. Olemme kuitenkin kaukana siitä mahdollisuudesta, totesi Pask.

Tutkimus julkaistiin Nature Ecology and Evolution -lehdessä.

Kuin tiikeri tai koira

Pussihukka muistutti väritykseltään tiikeriä tai sutta. Eläimellä oli lyhyt, harmaanruskea tai ruskeankeltainen turkki, jossa oli 12-16 tummanruskeaa tai mustaa raitaa.

Eläimellä oli paksu häntä, jota se ei kuitenkaan voinut heiluttaa, kuten koirat.

Urokset painoivat keskimäärin 25 kiloa ja naaraat 15.

Viimeiset luonnossa elävät yksilöt tavattiin Lounais-Tasmanian sademetsäalueella.

Pussihukka söi kenguruita ja muita pussieläimiä jyrsijöiden ja lintujen lisäksi.

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo uskoo, että hallituspuolueet pystyvät asiallisesti käsittelemään sinisten Kaj Turusen loikasta syntyneen kiistan. Orpo sanoo, että Turusen siirtymisessä kokoomukseen on kyse vain Turusen valinnasta eikä asia liity muihin asioihin.

                                  Konferenssiin osallistuivat muun muassa YK:n pakolaisvaltuutettu Filippo Grandi, humanitaarisesta avusta vastaava komissaari Christos Stylianides, laajentumiskomissaari Johannes Hahn ja YK:n humanitaaristen asioiden päällikkö Mark Lowcock.                               Kuva: STEPHANIE LECOCQ

Brysselissä pidettävä kansainvälisen yhteisön Syyria-konferenssi alkoi tiistaina keskusteluilla lasten ja nuorten koulutuksesta sekä paremmista avunviennin tavoista.Konferenssissa pyritään keräämään apuvetoomuksin noin 7 miljardia euroa hätäapuun.

Huuto oli ensimmäinen asia, johon torityöntekijä havahtui autossaan viime elokuun 18. päivänä Turun torin laidalla. Joukkopuukotuksen ensimmäinen uhri makasi maassa. Hetken päästä torityöntekijä kertoi juosseensa joukkopuukottajan perässä, mitä ennen hän varoitti kojunsa muita työntekijöitä.

                                  Valtiovarainministeri, kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo kertoi yllättyneensä siitä, miten voimakkaasti hallituspuolue sinisissä reagoitiin loikkausuutiseen.                               Kuva: Kimmo Penttinen

Kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Petteri Orpo kiistää hallituskriisin ja sen, että kokoomus kalastelisi kansanedustajia muista puolueista.Kansanedustaja Kaj Turunen ilmoitti tiistaina siirtyvänsä sinisten eduskuntaryhmästä kokoomukseen.

Monissa perheissä Uudellamaalla on jouduttu metsästämään vaihtoehtoisia lastenhoitojärjestelyitä keskiviikkona päiväkoteja sulkevan varhaiskasvattajien ulosmarssin vuoksi. Myös varhaiskasvatusyksiköissä pohdittiin kuumeisesti, miten lastenhoitojärjestelyt olisi mahdollista järjestää.