Uutiset

Vaalien jälkeenkin on elämää

Tänään iltakahdeksalta tuhannet suomalaiset herahtavat hervottomasti tulvivaan itkuun ennakkoäänestyksen tuloksen lävähtäessä ruutuihin. Heitä ottaa kaaliin, kun viikkojen vaalityö on valunut hukkaan. Siksi muutama lohdutuksen sana lienee paikallaan.

Voitonmaljoiksi hankitut juomat muuttuvat hetkessä tappion karvaaksi kalkiksi ja ne kumotaan nopeasti silkassa juopumistarkoituksessa. Suomalainen juo luontevammin suruunsa kuin iloonsa. Sievistelemätön humalahakuinen känni karaisee ja lääkitsee kolhiintunutta itsetuntoa.

Näidenkin vaalien riistetyin porukka, ilmaiset ja pelkän aatteen voimalla liikkuvat vaalityöntekijät, perimmiltään kuitenkin amatöörit, ovat kaiketi kokemattomia tappion kantajia.

Mutta he ovat olleet täysillä, koko sielullaan tukemassa ehdokastaan, jonka äänestäjät tänä iltana kuitenkin tylysti pudottavat.

Onko maailmassa mitään epäluotettavampaa kuin suomalainen äänestäjä? Hän käy mielistelemässä ja mielisteltävänä vaalikojuilla ilmaisen kahvin ja keksin toivossa, mutta äänestyskopissa käyttäytyy kuinka sattuu.

Vaalityöntekijän on nöyrryttävä liehakoimaan monesti itseään paljon tyhmempää porukkaa, asettamaan sanansa taitavasti vastoin sydämensä ääntä. Se on pelin henki kansanvallassa. Apukoulusta väitelleellä on aivan yhtä painava ääni kuin akateemikolla.

Kaksivaiheinen presidentinvaali on raakaa peliä, sillä vain yksi on voittaja. Lohdutuspalkintona ei ole varapresidentin paikkaa, se on automaattisesti pääministerin hommia. Kohtuullisestikaan menestyneille ole luvassa edes hevosottolautakunnan jäsenyyttä. Kuntavaaleissa varioaatioita on kosolti enemmän.

Hävinneen osa ei ole hääppöinen. Olalle taputtajia on vähän, voittonsa huumassa paistattelevia ilkkujia sitäkin enemmän.
On henkisesti raskasta purkaa tarpeettomiksi käyneet ja lopulta tehottomiksi osoittautuneet mainostelineet. Niin voittajien kuin hävinneidenkin on hoidettava kertyneet vaalilaskut. Kaikkia ei sentään voi puoluetuen piikkiin pistää. Tappion jälkeen tunnelma on kuin maksaisi kuollutta lehmää.

Tuskaa lisää myös se, jos vaalitaistelun tuoksinassa on tullut sanottua sellaista, jota sittemmin joutuu katumaan. Elämää on elettävä vaalien jälkeenkin.

Erileirisyyden aika on huomenna ohi. Kuusi vuotta sitten peloteltiin kansakunnan kahtiajaolla, tällä kertaa nämä puheet vaimenivat. Elettyjen vuosien miottaan on huomattu, ettei kahtiajakoa sittenkään syntynyt.

Suomalainen demokratia kestää kaksi presidenttiehdokasta. On se kestänyt jakaantuneet urheilu- ja osuuskauppaliikkeet, kaksi veteraanijärjestöä, bättre folkin ja monta muuta osapuolijakoa.
Tilanne ei ole koskaan kärjistynyt niin, että meistä olisi tullut Pohjolan Balkan. Jopa savolaisia siedetään kohtuullisen hyvin kautta maan.

Tällainen meno on sangen luonteenomaista suomalaisille. Väliin nujakoidaan hampaat irvessä, mutta kun kamppailu on ohi, palataan arkeen. Tappioita kärsineenä, mutta silti lyömättömänä.