Uutiset

Vaalikrapula iskee kohta ja kovaa

Laskeva
äänestysinto on kasvattanut huolta suomalaisen demokratian tilasta. Viime vaaleissa äänestysinto hiipui sotien jälkeisen ajan alhaisimpaan lukuun, 67,9 prosenttiin.

Tummat pilvet ovat väistymässä, sillä äänestysprosentti nousee, ehkä viisikin prosenttiyksikköä.

Hätäisesti voisi päätellä, että suomalaiset ovat kiinnostuneet uudelleen politiikasta. Näin iloisesti asiat eivät sentään ole.

Suomalainen on parhaimmillaan painaessaan jarrua, sanoessaan ”ei”, mikä tyyli näkyy nyt politiikan lämpötilan nousuna. Perussuomalaiset vastustavat ”vanhoja puolueita” ja ne perussuomalaisia.

Tilanne on hyvin samanlainen kuin silloin, kun politiikan kentällä taistelivat kapitalismi ja kommunismi.

Vastakkainasettelu teki paluun, meno on silti pinnallista, väite politiikan paluusta politiikkaan on harhainen.

Vaaleja on markkinoitu muutosvaaleina. Sitä ne ovat vain sikäli, että perussuomalaisten läpimurto ravistelee ja eduskunnan kokoonpano muuttuu muutenkin paljon.

Vanha totuus, että vaalit eivät poista ongelmia, on painunut taas taka-alalle.

Juuri ennen vaaleja vaikuttaa kuin jokaisen ihmisen elämä pyörisi politiikan ympärillä. Toiveiden ja lupausten siivittämänä syntyy kuva poliitikko-joulupukista, joka jakaa hyvää vaalien jälkeen.

Tällä vaalikierroksella jaettavaa on poikkeuksellisen vähän, koska valtion velkataakka on kasvanut, minkä lisäksi valtiolla on hurjan paljon enemmän menoja kuin tuloja.

Joulupukki saapuu vasta jouluna, sitä ennen suomalaiset potevat henkistä kanttia koettelevaa vaalikrapulaa.

Pahiten krapula koettelee niitä, jotka kuvittelevat, että Suomella on mahdollisuus juosta karkuun Euroopan talousongelmia, muun muassa Portugalin tukipakettia.

Perussuomalaisten Timo Soini on korvannut Brysselin Helsingillä. Soini puhuu aivan kuin Suomen poliittinen johto voisi komentaa koko EU:ta julistamalla, miten vaikeita talousongelmia tulee ratkoa.

Tällaista vaihtoehtoa ei ole olemassa, ei ennen eikä jälkeen vaalien.

Suomi on osa Eurooppaa, siksi olemme mukana ratkaisemassa ongelmia, jotka kuuluvat kaikille EU-maille.

Suomi ajaa saman hengenvetoon sekä omaa että koko Euroopan etua.

Sosiaalidemokraatit säestävät Eurooppa-asiassa perussuomalaisia. Puoluejohtaja Jutta Urpilainen otti tässä suuren riskin.

Entä jos käy niin, että vaaleissa kokoomus on ykkönen, SDP toinen ja keskusta kolmas? Kokoomuksen Jyrki Kataisen olisi mutkatonta kertoa SDP:lle, ettei puolueesta ole hallitukseen, koska siltä ei heru tukea EU:n talouspolitiikalle.

Toinen mahdollisuus on muodostaa maahan ”Ei Euroopalle” -hallitus, jolla tosin silläkään ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tukea EU:n Portugali-linjaa.

Käynnissä on suuri puhallus.

Tämä on unohtunut: Suomi on EU:n lilliputti ja sellaisena pysyy.