Uutiset

Vaalitaistelulta oikeus odottaa laatua

Huhtikuun
17. päivän eduskuntavaalien loppusuora alkaa olla näköpiirissä. Ensimmäiset puolueiden puheenjohtajien vaalikeskustelut on jo käyty, useat odottavat vielä vuoroaan.

Keskustelua on leimannut hienoinen kiihkeys, perinteinen ”hallitus vastaan oppositio” -asetelma. Näin pitääkin, sillä parlamentarismissa vallan ulkokehällä olevien puolueiden ja poliitikkojen tehtävä on tarjota hallitusvallalle vaihtoehto.

Tähän asti kertyneiden kokemusten valossa vaalikeskusteluja ei voi luonnehtia erityisen korkeatasoisiksi. Pintaliitoa edustaa muun muassa inttäminen Suomen EU-takausvastuista.

Asia on tärkeä, sekä EU:lle että Suomelle ja Suomen Eurooppa-politiikalle, silti se on seuraavan vaalikauden esityslistalla lähes merkityksetön.

Maan johdon ratkaistavaksi on tulossa poikkeuksellisen vaikeita, ikäviä ja kansalaisten totuttua hyvinvointia koskettavia asioita.

Valtiontalouden liian suurten menojen ja liian pienten tulojen epäsuhtaan on seuraavan hallituksen pakko puuttua. Velan lisäämiseen jopa oppositiopuolue SDP on ottanut kielteisen kannan.

Perussuomalaisten puoluejohtaja Timo Soini keventää puheita kehittämillään heitoilla ja kielikuvilla. Politiikka ei saa olla liian vakavaa, silti on turha yrittää syöttää – tietoisesti tai ei – äänestäjille kuvaa, että edessä olisi jonkinlainen vaalikauden mittainen kepeä tanssituokio.

Perussuomalaiset on jo nyt laskettavissa vaalien suurimmaksi voittajaksi – aivan pieleen gallup toisensa jälkeen ei puolueen kannatusta voi mitata.

Kun tilanne on tämä, puolueen puheenjohtajalta sopii odottaa myös voittajan mittaista käyttäytymistä. Voittajan jos kenen on ymmärrettävä kantaa vastuuta.

Perussuomalaisten politiikalla ollaan jo nyt hyvin lähellä sitä, että Soini itse sulkee etukäteen puolueensa tien hallitukseen. Tästä pitää sentään lähteä: kansa äänestää myös perussuomalaisia siksi, että puolue pääsisi hallitukseen päättämään maan asioista.

Vaalikeskustelua syventävistä aiheista ei ole pulaa – päinvastoin niitä suorastaan tulvii puolueiden ja yksittäisten ehdokkaitten syliin.

Yhteiset asiat ovat edelleen hyvin lähellä äänestäjien arkea. Kansaa kiinnostavat asiat kuten paljon puhuttu vanhustenhoito, terveydenhuollon palvelut, koulujen kehittäminen, verotus ja miksei myös lähes itsestään selvyydeksi laskettava liikenne.

Maan kehittäminen ei voi nojata lähivuosina valtion rahojen kasvattamiseen mistä syystä vaalipuheissa olisi tähdellistä myös panna asiat tärkeysjärjestykseen niin vaikeaa kuin se puheissa onkin.

Mitä on rahan puolesta odotettavissa, tästä jokaisen puolueen ja ehdokkaan on tehtävä selvä äänestäjille. Kapealta tieltä lipsumisella on seurauksensa: suuria vaalilupauksia seuraa takuuvarmasti ankara vaalikrapula.

Taloudellisesti ankean ajan jälkeen maata on kehitettävä pienten askelten politiikalla.