Uutiset

Vaaliteemoista runsaudenpula

Vaalien läheisyyteen kuuluu toimittajien pohdinta siitä, mitkä aiheet nousevat vaaliteemoiksi. Vielä viime vuoden puolella povattiin, että homoliitot ja maahanmuutto herättävät poliitikoissa suurimmat intohimot.

Seuraaviksi dominoiviksi aiheiksi povattiin euroalueen rahoituskriisiä, tuloerojen kasvua ja valtion kestovajetta.

Kaikki ovat meille tärkeitä aiheita, ja varmasti ne pysyvät mukana jossain muodossa. Yhdeksi keskeiseksi teemaksi näyttää kuitenkin nousevan ydinvoima.

Japanin radioaktiivista säteilyä ilmaan syöksevät voimalat pelottavat suomalaisia. Mitä jos meilläkin tapahtuu ydinvoimalaonnettomuus, kysytään yhä useammin?

Pelon, aiheettomankin, lietsominen on todettu oivaksi poliittiseksi vaikuttamisen tavaksi.

Paljon ei näytä painavan se tosiasia, ettei Japanin ja Suomen olosuhteita eikä voimaloita voi verrata keskenään. Japanissa tuhojen syynä on maanjäristyksen aiheuttama tsunami, joka tukki reaktoreiden jäähdytysjärjestelmät.

Suomessa ei tsunamin tai maanjäristyksen vaaraa juuri ole ja laitoksemme ovat japanilaisia paljon nuorempia, ja niitä on ajanmukaistettu koko ajan.

Suomessa on annettu lupa kahden uuden voimalan rakentamiseen. Fortum haluaa vielä yhden luvan itselleen. Jos se ei sitä saa, nousee voimala rajojen ulkopuolelle, Venäjälle.

Kokonaan uusi vaaliaihe on se, miten Suomi osallistuu kansainvälisten konfliktien hoitamiseen tai osallistuuko mitenkään.

Olemme jo Afganistanissa, ja sieltä on palattu sinkkiarkuissa. Miten toimimme jatkossa? Onko meillä velvollisuus myös aseellisin toimin auttaa Libyan kansaa Gaddafin ikeen alta?

Nämä ovat tavallisia suomalaisia askarruttavia kysymyksiä, eikä niitä voi kokonaan sivuttaa. Vaaliteemoista tuleekin melkoinen ähky.

Varana on, että maailman suuret, suomalaisten mieliä kuohuttavat asiat jättävät alleen ne keskeiset talouspoliittiset linjaukset, joita seuraavan hallituksen pitää ehdottomasti tehdä.

Suomi velkaantuu koko ensi vaalikauden ja jos ei kurssia talouspolitiikassa muuteta, julkinen velkamme nousee yli EU:n salliman 60 prosentin rajan kansantuotteesta.

Tähän mennessä lähes kaikki puolueet ovat sanelleet ehtoja siitä näkökulmasta, mitä ei pidä tehdä, jos ne ovat hallituksessa. Mielellään kääntäisi uhoamisen niin päin, että mitä pitää tehdä, jotta se ja se puolue lähtisin hallitukseen.

Suomen kannalta olisi nyt keskeistä, että äänestäjät saisivat jotain tolkkua siitä, miten puolueet aikovat kiriä kestävyysvajetta kiinni ja samalla säilyttää hyvinvointiyhteiskunnan keskeiset tukimuodot ja palvelut.

Ydinvoimasta meillä on jo selkeät ratkaisut, euroalueen rahoituskriisiä on hoidettava komission linjausten mukaan ja Libyalle annamme vain humanitaarista apua.