Uutiset

Vaalivilppi katkaisi poliittisen apatian

Lauantaina Venäjällä marssivat vaalivilpistä suuttuneet opposition kannattajat. Eilen kaduille puolestaan lähtivät Putin-nuoret.

Pitkään poliittisesta apatiasta kärsineellä Venäjällä tapahtuu vihdoinkin!

Venäjä on viettänyt 2000-luvun tiukasti Vladimir Putinin ja Yhtenäinen Venäjä -puolueen ohjastamana. 1980- ja 1990-lukujen myrskyisten aikojen jälkeen iso osa kansasta on selvästikin ollut tyytyväinen vakaisiin oloihin. Soraääniä ei ole juurikaan kuultu, ei ainakaan julkisesti.

Kunnes nyt parlamenttivaalien jälkeen kansalla tuli mitta täyteen.

Eniten ihmetyttää vaalivilpin suoranainen tökeryys. Käytännössä kaikkea valtaa käsissään paikallistasolta aina vaalilautakuntiin asti pitävältä hallinnolta olisi odottanut edes jotain hienostuneempaa tapaa vaalivoiton järjestämiseksi.

Valmiiksi täytetyt vaaliuurnat ja sataan prosenttiin – tai ylikin – nousevat äänestysprosentit ovat liian selkeitä vilpin merkkejä.

Blogissaan (http://antonnikolenko.blogspot.com) ääntenlaskennan raakadataa analysoinut Anton Nikolenko huomasi, että vaikka äänestysaktiivisuus muuten seurasi normaalijakaumaa, niin yllättävän monella äänestyspaikalla aktiivisuus nousikin lähelle sataa prosenttia. Vaihtelu äänestyspaikkojen välillä oli Nikolenkon mukaan poikkeuksellista, ihan kuin äänestäjät olisivat pyrkineet tasalukuihin.

Medvedevin ja Putinin Yhtenäinen Venäjä -puolue olisi voittanut vaalit ilman vilppiäkin, mutta se tuskin olisi päässyt yksinvaltaan tarvittavaan enemmistöön parlamentissa. Ilmeisesti laskevat gallupluvut ajoivatkin puolueen epätoivoiseen tekoon, joka voi nyt kostautua ennalta-arvaamattomalla tavalla.

Viikonlopun mielenosoitukset osoittivat jälleen kerran uusien viestivälineiden voiman. Kun virallinen Venäjä tiedotusvälineineen vaikeni vilppiepäilyistä ja mielenosoituksista, löysivät hallituksen vastustajat toisensa Facebookin, Twitterin ja muiden sosiaalisten medioiden kautta.

Toki viranomaiset olivat jyvällä tapahtumien kulusta. Venäjällä osataan tietoverkkosodankäynti, mutta sekään ei nyt auttanut.

Tämä vuosi on osoittanut niin arabimaissa kuin Venäjälläkin, että uudet viestintävälineet eivät ole vallanpitäjien hallinnassa. Internet on suunniteltu ydinsodan kestäväksi järjestelmäksi. Sille sensuuri tai muut häirintäyritykset ovat vain paikallisia vikoja, joiden ympäri viestit reititetään muuta kautta.

Muistan joskus lukeneeni ajatuksen, jonka mukaan demokratia ei voi toimia Venäjällä, sillä venäläiset kaipaavat vahvoja johtajia. Tsaarista siirryttiin tiukkaan puoluejohtoon ja 1990-luvun lyhyen demokratiakokeilun jälkeen Putinin aikakauteen.

Toisaalta jokainen voimakkaaseen johtajaan perustunut järjestelmä on myös joskus kukistunut.

Miten käy Putinin ja Medvedevin?

Tänään, tässä ja nyt heidän paikkansa eivät ole vaarassa, mutta ehtiikö kansa unohtaa näiden vaalien tapahtumat ennen ensi maaliskuun presidentinvaaleja?