Uutiset

Vaaralliset vauvakoneet

Kun pari-kolmekymppinen nainen etsii vakituista työpaikkaa, häntä ei todennäköisesti arvioida pelkän osaamisensa perusteella. Hän on uhka.

Leena Tanskanen pohti nuoren naisen toivotonta asemaa työmarkkinoilla kolumnissaan sanomalehti Keskipohjanmaassa toukokuun lopulla. Tanskasen kokemusten mukaan työnantaja olettaa usein automaattisesti, että nuorella naisella on mielessään vauvanteko eikä vakituista paikkaa siksi hevin heru. Tämä ilmaistiin Tanskaselle joissain työhaastattelutilanteissa jopa suoraan. Siitä huolimatta, että hakijan tavoitteena olisi ollut luoda ura, ei perustaa perhettä.

Äiti merkitsee monelle työnantajalle pelottavaa uhkakuvaa. Yrityksen pussista lohkeaa iso pala, kun työntekijä jää äitiyslomalle ja vielä myöhemmin silloin tällöin todennäköisesti hoitamaan sairasta lasta. Naista ei kannata palkata, jos on tarjolla on myös työnantajan kannalta ”ongelmattomampi” sukupuoli, mies.

Nurinkurista tämä on sikälikin, että jokin aika sitten julkaistun tutkimuksen mukaan pienten lasten äidit ovat erityisen tehokkaita työntekijöitä. Lapsen takia he eivät voi jäädä ylitöihin ja pysyvät sen vuoksi hyvin aikataulussa.

Naisvaltaisilla aloilla ”edullisemman” sukupuolen palkkaaminen ei sitä paitsi ole edes mahdollista. Tästä seuraa, että esimerkiksi palveluyrityksen perustaneet naisyrittäjät ovat heikoilla. Heidän palvelukseensa hakeutuvat työntekijät ovat useimmiten naisia, joten vanhempainlomien kustannukset pakkaavat kasautumaan juuri näille yrittäjille.

Julkisuudessa on nostettu esiin ajatus siitä, että vanhemmuudesta koituvat kustannukset jaettaisiin tasan työnantajien kesken. Tämä voisi tietää askelta eteenpäin tasa-arvon tiellä. Kun naiseus ei enää olisi yhtä vaarallinen ja kalliiksi käyvä ominaisuus, naisten asema työmarkkinoilla paranisi ja naisvaltaisten alojen taloudellinen tilanne kohenisi. Kenties tällä voisi lopulta olla positiivista vaikutusta myös näiden alojen alipalkkaukseen?

Miesvaltaiset alat eivät ole ideasta innostuneet, sehän tietäisi lovea yrityksen talouteen. Miksipä ne vapaaehtoisesti haluaisivatkaan luopua etuoikeutetusta asemastaan? Yhteiskunnan olisikin aika ottaa ohjat käsiinsä.

Yksi tärkeä tosiseikka on tainnut tulosajattelun tuoksinassa unohtua. Käsittääkseni jälkikasvun tuottaminen nimittäin on koko kansan intressi, ei mikään naisten ylellinen huvittelumuoto, josta heitä pitäisi verottaa.

Mitä tapahtuu, jos yhä useampi nainen saa tarpeekseen epäreilusta kohtelusta, ottaa vinkistä vaarin ja jättää pienokaiset hankkimatta? Valtio tarvitsee silti edelleen uusia veronmaksajia ja miesvaltaiset alat tarvitsevat tulevia työntekijöitä, jotka olivat joskus juuri niitä yrityksen taloutta uhkaavia tekijöitä – vauvoja.