Kolumnit Uutiset

Vaarallista ruokaa

Meitä vaanivat vaaralliset ruoat. Esimerkiksi voi, suola ja täysmaito ovat terveyden ammattilaisten mukaan lähes tae siitä, että ylipaino ja verisuonitaudit iskevät kimppuun keski-iässä.

1990-luvulla terveydenhoitaja järkyttyi ekaluokkalaisen tytön hyvistä arvoista, kun kuuli mitä kotona syötiin: Miten voi olla näin hyvät lukemat, kun teillä käytetään kotona voita ja punaista maitoa, hoitaja ihmetteli.

Lähes 20 vuotta myöhemmin arvot ovat edelleen kohdillaan, vaikka suuhun ei ole eksynyt kevyttuotteita tai ruokia, joista on tiristetty viemäriin viimeinenkin rasvatippa. Uskallan jopa lisätä ruokaan suolaa! Miten tämä kaikki on mahdollista?

Kohtuus. Se on salaisuus, jota ilman pärjääminen on jatkuvaa tasapainottelua. Terveellisyys syömisessä on pöydän antimien lisäksi pään sisällä.

Kun suhtautuminen ruokaan on maltillinen ja normaali, ei pitäisi olla ongelmia syömisen ajoittaisessa hillitsemisessä tai omantunnon kanssa.

Kohtuus on vaikeaa, koska syömisellä on monta tarkoitusta. Ravitsemisen lisäksi ruoka lohduttaa surullista ja piristää väsynyttä. Syömisen säätelyllä myös pyritään säilyttämään kontrollin tunne, eli ulkoistetaan siihen ajatus itsensä hallinnasta.

Suhdetta ruokaan vaikeuttaa myös kylläisyyden tunteen hämärtyminen ja osittainen katoaminen. Syöminen on ajanvietettä, jonka tarkoitusta ei sen kummemmin pohdita. ”Tekee mieli” on tuttu sanapari. Saa tehdä mieli, mutta välillä kannattaa pysähtyä ajattelemaan, miksi minun tekee mieli.

Suhde ruokaan on erikoinen: sitä tarvitaan ja halutaan, mutta mahdollisimman kevyenä. Syömistä on vaikea lopettaa, vaikka olo olisi jo kylläinen. Rasvaa pitää varoa, mutta silti tekee koko ajan mieli syödä.

Tuotevalmistajat tarjoavat ratkaisuksi kevyttuotteita syö ja laihdu -periaatteella. On kuitenkin melkoisen erikoista, että vaikka rasvattomien ja vähärasvaisten tuotteiden kirjo laajenee jatkuvasti, ylipaino-ongelma ei taitu. Suomessa yli puolet miehistä ja lähes puolet naisista on ylipainoisia.

Pitkälle prosessoitu ruoka täyttää hetkeksi ja on ravinneköyhää. Se on osasyy länsimaisen ihmisen paradoksiin: yhtä aikaa aliravittu ja ylipainoinen.

Pikaruoka voi maistua hyvältä, mutta nopeaa kylläisyyden tunteen piikkiä seuraa nälkä. Siksi sitä sanotaan pikaruoaksi, nopea tyydytys on nopeasti ohi. Sen lisäksi terveellinenkin ruoka voi mennä tavallaan hukkaan, jos sen vain läppää nälissään kitaansa.

Aivot saavat viestin kylläisyydestä vasta sen jälkeen, kun ruoka on jo syöty. Siksi hotkija ei koe olevansa täynnä, mutta hetken kuluttua syömisestä on kova ähky. Lapsena useasti kuullussa aikuisten kehotuksessa ”älä hotki” on siis järkeä. Loogista: kun ruoan pureskelee kunnolla, aivoihin ehtii mennä viesti, joka kertoo että nyt riittää.

Kohtuuden voi löytää, kun tiedostaa syömisensä syyt ja sen, paikkaako ylimääräisellä ruoan puhjustamisella jotain muuta tarvetta.