Kolumnit Uutiset

Vaatikaa enemmän pojiltanne

Yli viidennes 20–24-vuotiaista suomalaismiehistä on vailla opiskelu- tai työpaikkaa, kertoi OECD:n raportti syyskuussa. Ratkaisuksi esitetään esimerkiksi ammatillisen koulutuksen kehittämistä. Samanikäisistä naisista on vaarassa syrjäytyä alle kuudesosa. Paljon sekin, mutta ero on selvä.

Monet suositut alat naisistuvat, koska pojat eivät enää pääse opiskelemaan. Tytöt ovat niin paljon parempia. Miksi ihmeessä silloin pitää muuttaa rakenteita eikä asenteita?

Sukupuolten erot ovat aihe, joka kuumentaa aina tunteita. Tällä viikolla kohua aiheutti Opetushallituksen ohjeistus, jonka mukaan oppilaita ei pitäisi kohdella sukupuolensa edustajina, vaan heitä olisi hyvä kutsua vain nimellä. Tämä tietysti tulkittiin niin, ettei saa puhua enää ollenkaan tytöistä ja pojista.

Opettajat ihmettelevät, miksi vuosi vuodelta useampi alakouluikäinen poika tuntuu jäävän pahasti jälkeen tavoitteista. Eihän silloin auta korjata toisen asteen koulutusta, vaan pitää miettiä, mikä varhaiskasvatuksessa ja kodeissa on pielessä.

Uskon, että suuri syy on laiskuus, sekä poikien että meidän vanhempien. On paljon kivempaa näppäillä älykännykkää kuin rasittaa aivoja velvollisuuksilla. Tytötkin näppäilevät, mutta heihin on kulttuurissamme iskostettu tunnollisuus, jota aikuiset ruokkivat huomaamattaan.

Poikia on aina istutettu kympin tyttöjen viereen rauhoittumaan ja katsomaan oikeita vastauksia. On todettu, että pojat nyt vain ovat poikia, mutta kyllä ne viimeistään lukioiässä oppivat.

Näin on perinteisesti käynytkin: pojat ovat kirineet tyttöjä kiinni, oppineet omaksumaan olennaisen, päässeet jatko-opintoihin ja nousseet hyville paikoille. Entä jos tämä ei enää onnistu? Jos tietoa vain on nykyään niin paljon tai tytöt eivät päästä rinnalleen saati ohi.

Varmuuden vuoksi selvennän: en väheksy poikia, päinvastoin. Eihän voi olla niin, että pojat eivät pysty samaan kuin tytöt. Vaikka he ehkä kehittyvät tyttöjä hitaammin, tavallinen lapsi oppii kyllä lukemaan ja laskemaan alaluokilla pienellä avulla ja keskittymisellä.

Sen jälkeenkin on vanhempien tehtävä vaatia, että läksyt tehdään ja asiat myös opitaan. Opettaja ei ehdi vahtia jokaista oppilasta. Kiitettäviä ei tarvitse saada, mutta kasin taso on hyvä tavoite, jos aikoo pärjätä jatkossakin.

Tutkimusten mukaan koulu antaa vain vähän tukea poikien vilkkaammalle temperamentille. Toistaiseksi koulua ei kuitenkaan ole onnistuttu muuttamaan pojille sopivammaksi. Mitä jos muutettaisiinkin suhtautumista poikiin?

Ehkä Opetushallituksen ohje ratkaisee ongelman. Ei erillisiä jonoja tytöille ja pojille, vaan kaikki samalle viivalle.

Marjo Oikarinen
Kirjoittaja on Lännen Median lukemistotuottaja.