Uutiset

Vaatimattomasti paras

Apulannan keikkabussissa vastassa on ensin trooppisen kuuma ilmasto, sitten bändin pojat.

Bändin laulaja ja kitaristi Toni Wirtanen on velmuilevalla tuulella.

-Katsokaas likat, kuinka meikäläinen laittoi ihan tuosta vaan hiilikuitutangon ihan täydelliseen balanssiin. Noin se siinä heiluu. Koittakaapa itse, ei ole helppoa, Wirtanen yllyttää.

Hiilikuitutanko jääköön Wirtasen haltuun..

Apulanta on Suomen suosituimpia rock-bändejä, mutta kaikkein parhaan titteliä Wirtanen ei suorilta suostu Apulannalle ottamaan.

-Ei tämä ole juoksukilpailu, että kuka on ensimmäisenä maalissa. Se, että on näinkin menestynyt, on antanut paljon ja mahdollistanut elämän, mitä mikään muu ammatti ei mahdollistaisi. Siitä täytyy olla suuresti kiitollinen. Muuten olisi joutunut töihin!

Rumpali Sipe Santapukki on luonnehdinnalle vastaanottavaisempi.

-Jos ja kun pitäisi elää hetkessä, niin mikäs tässä on ollessa, vielä kun on hieno keli, Santapukki sanoo.

Ei liian ilmiselviä sanoituksia

Apulanta on tunnettu hyvin monimerkityksellisistä sanoituksista. Wirtanen ei yleensä halua lähteä lyriikkojansa tulkitsemaan, vaikka häntä niin pyydettäisiin tekemään.

-Ei kannata. Siinä on se, että se syö sen tulkinnanvaran, mikä on kaiken A ja O.

-Lyriikan kirjoittamisissa tulkinnanvaraisuus on myös oma suojamekanismi, jos ei halua paljastaa itsestään liikaa.

Kappaleissa pitää Wirtasen mukaan olla tarpeeksi tasoja, jotta kuulijoille jää kosketuspintaa. Erilaisten ihmisten on löydettävä kappaleesta omaan tilanteeseen sopiva sanoma.

-Asioista, joita ei voi itselleen sopivaksi vääntää, ei tule koskaan mitään kestävää.

Harvoin tulee vastaan teemoja, joista Wirtanen haluaisi kirjoittaa laulun, jonka sanoma olisi kuin rautalangasta väännetty. Aina ilmimerkitys ei edes välity kuulijoille.

-Vääryyttä perkele! on itseironinen, mun mielestä se on aika selkeää. Se meni monilta vissiin ohi, mutta ei se haittaa. Välillä näinkin, Wirtanen sanoo.

Apulanta on ikuisesti keskenkasvuinen

Apulanta juhlistaa tänä vuonna 20-vuotista uraansa. Kun bändin punk-vaikutteinen musiikki vaihtui aikoinaan enemmän alternative rockin suuntaan, puhuttiin musiikillisesta aikuistumisesta.

-Eihän kasvamisessa mitään vikaa ole. Kun on 200 laulua ainakin jo tehnyt, niin jos samaa biisiä tekisi, niin se alkaisi vähän kuivakkaa olemaan, Wirtanen sanoo.

Liian aikuista Apulannasta ei poikien mukaan tule.

-Niin kauan kuin tämä on tällaista bussissa könyämistä, niin kasvu on hyvin, hyvin negatiiviseen suuntaan, Wirtanen kuvailee.

Millainen Apulannan seuraava albumi sitten on, sitä joudutaan vielä odottamaan. Albumi on tekeillä, mutta ilmestymisaikataulusta ei ole tietoa.

-Puolet on tehtynä, mutta siihen se hyytyi, kajahti kiville. Missä välissä mitään olisi tehnytkään, kun tässä ollut tosi paljon kaikkee, Wirtanen sanoo.

Ilmastonmuutos pidentää festarikesää

Keikkabussin trooppinen ilmasto tosiaan on läkähdyttävä, ja basisti Sami Lehtinen tarjoaakin vesipulloa. Ulkona bändiä odottaa helteinen Linnanpuisto heittämään settiä.

-Ei lämmin luita riko, Lehtinen toteaa koruttomasti.

Apulanta ottaa siis yleisönsä ehkä valmiiksi hikisenä, mutta armottomana keikkabändinä tunnettu Apulanta ei aio pidätellä asennettaan lavalla kesäkuumallakaan.

-Kyllähän urheilijatkin ottaa hien ennen kuin matsi alkaa, Santapukki sanoo.

-Tässä on se hyvä puoli, ettei tarvitse mennä spinningiin, Wirtanen vitsailee.

Itse asiassa pojat tunnustavat olevansa kiitollisia ilmastonmuutoksesta – se kun pidentää festivaalikesää.

-Siksi me pidämme jääkaapin ovea aina auki, ajamme pelkästään lyijyllisellä bensiinillä ja pidämme moottorin käynnissä kaupassa käydessämme, Wirtanen virnistää.

-Näin saadaan jo yksi festivaali lisää, Santapukki vahvistaa. (HäSa)