Uutiset

Vaatimattomuus ei kaunista

Ennen tehtiin oma suoritus ja toivottiin parasta. Nykyään nuoret suomalaisurheilijat puhkuvat itseluottamusta ja tavoittelevat voittoa, vaikka realistisia mahdollisuuksia siihen ei edes olisi. Puheiden taustalla on yhteiskuntarakenteen muutos, joka on tehnyt nuorista itsevarmempia.

Puhuminen on hopeaa, vaikeneminen kultaa.

Yllä yksi perinteinen suomalainen sananlasku. Tavallisesti luritusten sanoma on yhtenäinen: nöyryys ja vaatimattomuus ovat ominaisuuksia, joilla saa hyvän elämän.  Nuo arvot ovat piirtyneet syvälle suomalaiseen kulttuuriin ja näkyneet myös kotimaisten huippu-urheilijoiden esiintymisissä. Suomalaiset ovat olleet puheissaan varovaisia, vaikka siihen ei olisi ollut mitään syytä. 

Esimerkkejä on lukuisia.

Marjo Matikainen-Kallström (o.s. Matikainen) oli Lahden 1989 MM-kisojen alla huippukunnossa ja varma mitalisti, mutta siitä huolimatta hän lähti ”tekemään parastaan ja katsomaan mihin se riittää”. Oma tekeminen riitti silloin viiteen mitaliin. 

Yksi Suomen kaikkien aikojen jääkiekkoilijoista, Raimo Helminen, oli kommenteissaan koomisen vaatimaton, vaikka olisi iskenyt tulostaululle hirmuisia tehoja. ”Raipen” omien näkemysten mukaan taustalla saattoi olla heikko vastustaja tai kilpakumppanin epäonnistunut maalivahtipeli.

Tämän päivät urheilijatähdet patriklaineiden ja petraollien johdolla astelevat median eteen rutiinilla, puhkuvat itseluottamusta, ovat jopa ylioptimistisia ja kehuvat onnistuneita suorituksiaan.

Mikä on muuttunut?

– Yhteiskunta on muuttunut. Nyt siinä parinkympin korvilla olevat nuoret ovat kasvaneet aivan erilaisessa maailmassa kuin vaikkapa vanhempansa, nuorisotutkija Mikko Piispa
 kertoo.

Vielä reilu vuosikymmen sitten askeleet lapsuudesta aikuisuuteen olivat yksinkertaiset: käytiin koulut, valmistuttiin ja siirryttiin työelämään.

Silloin ei tarvinnut tuoda itseään esille, sillä sille ei ollut tarvetta.

Nykyään oma elämä täytyy luoda itse. 

”Portfoliosukupolvesta” on puhuttu jo kymmenen vuoden ajan. Se tarkoittaa sitä, että omaan ”portfolioon” kerätään mahdollisimman paljon merkintöjä – olivat ne sitten työpaikkoja, kokemuksia tai jotain ihan muuta.

– Yhteiskuntamme on sellainen, että yksilöllistä menestymistä arvostetaan. Menestyneet yksilöt ovat aiempaa tietoisempia tavoitteistaan ja uskaltavat sen ääneen sanoa, Piispa avaa.

– Osa nuorista, varsinkin usein se näkyvämpi ja menestyneempi puoli, osaa esiintyä itsevarmasti. Toiset eivät välttämättä, ja heistä emme helposti kuulekaan. Itsevarmojen nuorten kääntöpuolelta löytyy nyky-Suomessa myös hiljaisempi ja syrjäytyneempi joukko.

Epävarmat eivät pärjää työelämässä, saati sitten huippu-urheilussa.

Piispan mukaan tutkimuksissa on selvinnyt, että maailman urheiluareenoille nousevilla urheilijoilla on tyypillisesti hyvä itseluottamus, ainakin mitä tulee omaan urheilusuoritukseen.

– Toisaalta urheilu on tässä suhteessa hieman erilainen kenttä kuin vaikka tavallinen työelämä. Tuppisuu ujostelija voi edelleen pärjätä urheilussa, kunhan itse suoritus on kunnossa.

Lähtökohta kuitenkin on, että ammattilaisareenat ovat itsevarmojen persoonien näyttämöitä.

Mutta sittenhän suomalaisella huippu-urheilulla on hyvin pullat uunissa!

Kotimaiset urheilijat ovat selvästi aiempaa itsevarmempia: olympiakultaa tavoitellaan, vaikka realistisia mahdollisuuksia siihen ei ole, ja ylivoimaiselle ennakkosuosikille hävityn ottelun jälkeen tirautetaan itkut, kun tahto voittaa oli niin kova. 

Ja kaikki tuo tehdään vielä koko kansan edessä suorassa televisiolähetyksessä.

– Itsevarma kommunikointi on eri asia kuin itsevarma suoritus. Jos ajatellaan vaikka 1990-luvun keihäsmiehiä, niin mitalisuoritukset olivat itsevarmuutta täynnä, mutta kommunikointi saattoi olla juroa. Eikä esimerkiksi Paavo Nurmeakaan varsinaisena supliikkimiehenä taidettu tuntea.

– Ja kun katsoo vaikkapa Rio de Janeiron olympialaisten ”menestystä”, ei siihen mahdollisesti noussut itsevarmuus ainakaan heijastunut.

Piispan mukaan tässäkin on syytä huomioida ajan henki. Teknologia on kehittynyt, ja viestintäkanavia on entistä enemmän.

– Nuoret ovat yhä tottuneempia kommunikoimaan sosiaalisessa mediassa ja muissa kanavissa, mikä näkyy suorapuheisempina vastauksina. Samalla julkisuus eri muodoissaan karaisee nuoria: he osaavat vastata myös silloin, kun mikki laitetaan nenän alle.

Suomalaisurheilijoiden kohonneen itseluottamuksen määritteleminen onkin hankalaa.

Vaikka urheilija saattaa olla sanavalmis ja ulkoiselta olemukseltaan vakuuttava, voi hän syvällä sisimmässään olla kaikkea muuta kuin itsevarma. Pelkkä uskottava esiintyminen ei lopulta kanna mihinkään, jos itse urheilusuorituksen aikana puntti tutisee tai taso ei riitä.

– Jos nuoret ovat terveellä tavalla itsevarmempia kuin ennen, se on hienoa ennen kaikkea elämän kannalta. Huippu-urheilumenestys on silloin toissijaista.

– Periaatteessa vahva itseluottamus tukee myös huippusuoritusta, mutta muidenkin olosuhteiden tulisi olla kunnossa. Sitä ei voi suomalaisesta urheilujärjestelmästä monessakaan suhteessa sanoa.

Poikkeuksiakin on.

Piispa näkee nykyisien jääkiekkonuorien olevan kuin eri puusta veistettyjä, jos vertaa heitä menneiden vuosikymmenien kiekkotähtiin.

– Mutta ehkä he ovat myös hieman poikkeavia suhteessa muihin urheilijoihin ja lajeihin.

– Jääkiekossa on vahva huippu-urheilun sekä menestyksen traditio ja kulttuuri, jota ei taida Suomessa missään muussa lajissa samassa mitassa olla, tutkija selventää.

Samalla tavalla ajattelee Suomen Jääkiekkoliiton huippu-urheilujohtaja Rauli Urama.

Pitkään nuorien kiekkotoivojen kanssa työskennellyt valmentaja on huomannut muutoksen, joka on viime vuosien aikana tapahtunut.

– Tavoitteet ovat nuorilla aina olleet samankaltaisia. He ovat halunneet nousta maailman huipulle, joten myös itseluottamus on ollut kunnossa.

– Mutta menestystä ei ole tullut. Se on jäänyt puuttumaan.

Voittamaan oppii vain voittamalla. 

Se on klisee, mutta Uraman mielestä paikkansa pitävä sellainen. Viime vuosina nuoret kiekkoleijonat ovat voittaneet kaiken mahdollisen, mikä näkyy pelaajien asenteissa ja suorituksissa.

– Nuorilla on tavoitteita, päämäärätietoisuutta ja vahva itseluottamus siihen, että pelit mitä tahansa joukkuetta vastaan voitetaan. Niin ei ehkä ole ennen ollut.

– Tämä antaa meille kokonaan uusia mahdollisuuksia, Urama myöntää.

Kun omaan tasoon luotetaan, maila ei purista missään vaiheessa.  Rentous säilyy ja otteluista nautitaan, vaikka pelattaisiin tärkeitäkin kamppailuita.

Ja silloin tehdään ilmaveivejä MM-välierissä, soolomaaleja jatkoajalla tai noustaan tappioasemasta viime hetkellä tasoihin.

Temppuja, joilla voitetaan mestaruuksia.

Nyky-yhteiskunnassa vaatimattomuus ei kaunista. Se on niin, että rohkea rokan syö, kaino ei saa kaaliakaan.

Timo Riihentupa
 

Asiasanat

Menot