Vähän onnelliset

 

Ei vähä mitään. Suomi nousi kirkkaasti kakkoseksi, kun tehtiin maailman ensimmäinen kunnon onnellisuustutkimus. Mukana 155 maata, haastateltuina vähintään tuhat yli 15-vuotiasta kussakin. Mitattiin monia onnellisuuden osatekijöitä tasa-arvosta elinympäristöön ja mielenterveyteen.
 
Ykköseksi niukasti Suomen edelle nousi roligaanien luvattu maa Tanska. Kolmantena Norja, neljäntenä Alankomaat ja viidentenä Kanada. Kärkikymmenikköön mahtuivat lisäksi Sveitsi, Ruotsi, Uusi Seelanti, Australia ja Irlanti. Ei ole mikään sattuma, että samat maat – yleensä pohjoismaat – ovat kärjessä muissakin elämänlaatua mittaavissa tutkimuksissa.
 
Sattumaa ei ole myöskään se, että kärkimaita ovat rakentaneet pitkälti sosialidemokratian oikeudenmukaisuuden, kansanvallan ja mahdollisuuksien tasa-arvon aatteet. Koko kansan kouluttaminen, kattavat palvelut ja sosiaaliturva, tasaisempi tulonjako ja demokraattinen hallintotapa luovat hyvän elämän edellytyksiä.
 
Euroopan vaurain Luxemburg häviää reilusti köyhemmilleen pohjoisessa juuri eriarvoisuuden vuoksi. Vastaavasti Amerikan mantereella eurooppalaisempi Kanada jättää muutoin rikkaamman USA:n onnellisuus- ja elämänlaatuvertailuissa selvästi jälkeensä.
 
Kyllähän meillä ja tanskalaisillakin riittää rutkasti tekemistä köyhyyden, syrjimisen, välinpitämättömyyden ja epäoikeudenmukaisuuksien poistamisessa. Mutta suunta yhteiskunnan kehittämisessä on ollut oikea ja työtä pitää tiivistää.
 
Talouden pohjan pettäminen tuo murheita. Esimerkiksi Islanti ja Kreikka ovat pudonneet sekä elintason että elämänlaadun arvioissa kymmeniä pykäliä alaspäin, kun rajusti velkaantunutta julkista taloutta koetetaan pelastaa tiukoilla säästöohjelmilla.
 
Koko Euroopan talous keikkuu edelleen veitsen terällä – finanssikriisin kestettyä jo vuosia. Viime vuonna euroalueen valtioiden yhteenlaskettu alijäämä supistui vuoden 2010 6.2 prosentista 4.1 prosenttiin, mutta ylittää silti vakavasti vakaussopimuksen salliman 3 prosentin vuosivelkaantumisen rajan. 
 
Pahimmat vajeet olivat Irlannin 13.1 % ja Kreikan 9.1 % bruttokansantuotteesta. Lähes yhtä rajusti velkaantuivat Espanja (8.5%), Britannia (8.3%) ja Slovenia (6.4%). Isoista euromaista Espanjan ohella Italia, Ranska ja Saksa joutuvat kiristämään toimintaohjelmiaan liiallisen alijäämän saattamiseksi kohtuuajassa luvallisiin lukemiin. Ei tästä ilman kunnon talouskasvua selvitä.
 
Ainoastaan Suomen, Viron, Luxemburgin ja Ruotsin julkiset taloudet olivat säällisessä kunnossa.
14 EU-maata 27:stä ylittää perussopimusten mukaisen julkisen talouden velkakaton: 60 prosenttia BKT:sta. Julmia lukuja ovat Kreikan 165, Italian 120, Irlannin samoin kuin Portugalin 108 prosenttia velkaa. Suuret Saksa, Ranska ja Britanniakin riutuvat yli 80 prosentin velkatasoilla. Talouskasvu matelee Saksaa lukuun ottamatta nollan tuntumassa.
 
Jos Molli-Jori Malmstenin pennittömään uneksijaan on uskomista, onnen avaimet eivät kuitenkaan ole hukassa:
 
Ei ole mulla markkoja taskussa, mutta siitä viis mä välitän.
Ei rikkaus maan kai konsanaan voi näyttää meille tietä onnelaan!