Uutiset

"Vähän toisenlaista" juoruilua

Entinen kansanedustaja ja presidenttiehdokas Raimo Ilaskivi (kok.) poltti hihansa Ylen ykköskanavan A-Pisteen presidenttiohjelmasta. Ilaskivi pisteyttää ohjelman Ilta-Sanomissa ”nimettömiin lähteisiin perustuvaksi täydelliseksi herjanheitoksi”.

Kokoomuslaisena Ilaskivi tulistui, yksipuolisestikin, ehdokas Sauli Niinistön kohtelusta.

Pelissä ei kuitenkaan ole Niinistön – ja ensimmäisenä sarjassa esitellyn keskustan Matti Vanhasen – maine ja menestys. Perimmiltään kyse on A-Pisteen linjasta ja Ylen journalismin laadusta.

A-Piste tarjosi katsojille juoruihin nojaavaa roskaa.

Yle ei ohjelman arvostelusta ole moksiskaan. TV1:n ohjelmapäällikkö Riitta Pihlajamäki korostaa Ilta-Sanomissa, että ”se oli vähän toisenlainen vaaliohjelma”.

Jo on selitys! Vai puolustuspuhe?

Jos kuvaruutu olisi tarjonnut A-Pisteen ajan lumisadetta, Niinistön esittely olisi ollut silloinkin ”vähän toisenlainen vaaliohjelma”.

Toisenlainen tarkoittaa tässä tapauksessa ala-arvoista, laadutonta tv-ohjelmaa ja sarjaa, joka ei istu varsinkaan Ylelle. Kun valtiojohtoinen Yle ryhtyy kilpailemaan juoruiluissa roskalehtien kanssa, pitäisi kellojen soida ilmeisesti ”vähän toisenlaiseen vaaliohjelmaan” ihastuneen Pihlajamäenkin työhuoneessa.

Pääasiako on olla erilainen? Ja olla silti samanlainen kuin keltainen lehdistö.

A-Pisteen tekeminen on toki halpaa hupaa. Tekijöiden ei ole tarvinnut kuin koota yhteen Niinistön vihollisen kommentteja ja höystää niitä juoruämmien ja -äijien jutuilla – asiavirheineen.

Kaikkien henkilöön tarttuvien luonnehdintojen takana oli nimetön lähde.

Juorut kertovat – ja niihin on uskominen! – että Ylessä vaikuttaa pahasti asennevammaisia poliittisia toimittajia. Tämä porukka katsoo journalismin perustehtäväksi poliitikkojen mustamaalauksen, tiedonvälitys on mitätön sivuseikka.

Toimittajat näkevät olevansa kutsumusammatissa: he taistelevat hyvän puolesta poliitikkojen pahaa vastaan. Aina ja kaikilla kanavilla, leppymättä.

Juorun mukaan porukka mittaa toimittajan ammattitaitoa sillä, kuinka vuolaasti ja iskevästi hän nälvii poliitikkoja.

A-Piste on tässä ryhmän parasta antia.

Asennevammasta voi parantua. Tervehtyminen vaatii nöyryyttä ja opiskelua.

A-Pisteen väki voi aloittaa koulunkäynnin kansanvallan aakkosista. Poliitikot edustavat demokratiassa kansaa. Ja demokratia on arvokas asia – paitsi henkilöille, jotka kannattavat muun muassa itänaapurista tuttua diktatuuria.

Opiskelujen edetessä asennevammaiset huomaavat, että poliitikkojen ansiosta Suomessa on Yle. Se on rakennettu veronmaksajien rahoilla, mutta poliitikot ovat markat ja eurot Ylelle ohjanneet.

Poliitikkoja toimittajaporukka saa kiittää yksin kaduista, joita pitkin he pääsevät työpaikalleen.

Vaatimukset kaikkien ehdokkaiden tasapuolisesta lokaamisesta A-Pisteessä ovat huvittavia. Tätä perää Ilaskivikin.

Jos Ylellä olisi ryhtiä, se hyllyttäisi A-Pisteen ”vähän toisenlaisen” vaalisarjan siitäkin huolimatta, että ohjelma ehtisi tällä ratkaisulla vetää rätillä päin näköä vain Vanhasta ja Niinistöä.