Uutiset

Vaihtoehto joutenololle

Työpajassa ruokalan penkit näyttävät etäisesti tutuilta.

– Nämä ovat vanhoja koulun muovisia istuimia, jotka olivat matkalla kaatopaikalle. Me poistimme muoviosat ja teimme niihin uudet selkänojat ja istuimet, kertoo työpajan vastaava ohjaaja Tomi Lindstén ylpeyttä äänessään.

Ruokapöytiä lukuun ottamatta kaikki ruokalassa on omatekoista. Esimerkiksi keittiön hella ja pesukone löydettiin pommisuojan käytävästä. Perusteellisen huollon ja kiillottamisen jälkeen ne palvelevat nyt keittiössä.

Kaikki myytävä on paikan päällä tehtyä

Ensimmäistä kertaa järjestetyt nuorten työpajan messut houkuttivat Turengissa perjantaina paikalle ennätysyleisön.

– Alkuperäisestä suunnitelmasta tämä vähän kyllä on turvonnut. Varasimme messuja varten 600 makkaraa, ja jo nyt tässä vaiheessa päivää näyttää siltä että kaupasta pitää hakea lisää, Lindstén kertoo, ja myhäilee tyytyväisenä.

Ensi vuoden kannalta tulevaisuus näyttää siis oikein hyvältä. Messujen tavoitteena on ensisijaisesti saada työpajaa tunnetummaksi.

– Monelle on tullut yllätyksenä, että teemme tosiaan kaiken itse, eikä myymälässämme myydä mitään ulkopuolelta ostettua.

Alustavia suunnitelmia tehtiin jo ennen kesälomia, mutta varsinaiset järjestelyt aloitettiin viiden vakituisen työntekijän toimesta vain pari viikkoa aikaisemmin.

– Yhteistyössä on voimaa! Varsinaista budjettia meillä ei ollut, vaan kaikki on toteutettu omien voimavarojen ja sponsorien tuella. Periaatteena on ollut, ettei yksikään näytteilleasettaja maksa täällä olemisestaan mitään, Lindstén sanoo.

Työpaja voittaa yksinolon

Vaikka työpajatoiminta onki pääasiassa suunnattu nuorille, ei kolmenkympin ylittäneitäkään käännytetä pois.

– Kun nuoret ja vanhat tekevät yhdessä töitä, parhaimmassa tapauksessa he oppivat toinen toiseltaan, Lindstén huomauttaa.

Pitkäaikaistyötön Toivo Pimiä tekee pajalla viisipäiväistä viikkoa neljä tuntia päivässä. Mieluisinta hommaa Pimiälle on huonekalujen entisöinti.

– Iän puolesta on jo vaikea päästä työmarkkinoille, koska pääsen eläkkeelle parin vuoden päästä. Täällä on mukava käydä töissä, vaikka ei tämä varsinainen työpaikka olekaan, Pimiä kertoo.

Vaikka pajalla viihdytään, on sen kuitenkin tarkoitus olla vain välietappi matkalla jonnekin toisaalle. Pääasiallisena tavoitteena on joko opiskelupaikan löytäminen tai työllistyminen.

Vuoden alusta pajalla viihtynyt Piia Säteri on haikealla mielellä.

Aikaisemmin muun muassa varastolla, tukussa, leipomossa ja maatilalla työskennellyt Säteri aloittaa Leppäkosken koulun kouluavustajana maanantaina.

– Tänään on viimeinen päiväni pajalla. Olen viihtynyt todella hyvin ja suorastaan harmittaa lähteä töihin! Ilmapiiri on täällä erinomainen, ja olen päässyt toteuttamaan itseäni, Säteri kertoo. (HäSa)