Uutiset

Vaikea laajakaistaongelma

Liikenneministeriö on ottanut viestintäministeri Suvi Lindénin (kok.) johdolla selkeän tavoitteen: nykyaikaiset nopeat laajakaistayhteydet on saatava kattavasti koko maahan, myös syrjäkyliin.

Kunnianhimoinen maali on kaukana, sillä nopea yhteys ei ole kaikkien kotitalouksien saatavilla. Osa taajamien ulkopuolella asuvista ei näin ole tietoliikenteessä tasa-arvoisessa asemassa.

Edessä on suuri ja myös kallis urakka. Tarkan hintalapun laskeminen on vaikeaa, kysymys on joka tapauksessa sadoista miljoonista euroista. Valmista pitäisi olla jo vuonna 2015.

Aikataulu tuskin toteutuu. Paljon riippuu piakkoin tehtävistä ratkaisuista, mutta myös kevään eduskuntavaalien jälkeisen hallituksen linjauksista, hallitusohjelmasta.

Liikenne- ja viestintäministeriön kansliapäällikkö Harri Pursiainen arvelee Kauppalehdessä, että nopea yhteys on päivän sanaa hallituksen kokoonpanosta riippumatta.

Pursiainen ainakin uskoo asiaansa!

Nopeaa verkkoa on verrattu maantiehen. Yhteiskunnan asia on pitää huolta siitä, että tiet ovat kunnossa syrjäkyliä myöten.

Vertaus ei ole täysin onnistunut, sillä ei kukaan voi vakavissaan väittää, että maantiet ovat maan eri osissa yhtä hyvässä jamassa. Moottoritiestä on pitkä matka kapeaan kuoppaiseen soratiehen.

Lindénin ja ministeriön tavoite on joka tapauksessa mitä kannatettavin. Nopeat tietokoneyhteydet ovat nykyaikaa ja siksi on perusteltua pitää huolta sitä, että hiilikuitu on kaikkien suomalaisten käytössä.

Ministeriön hanke on vastatuulessa. Jo valmisteltu esitys yhden megan laajakaistaliittymän hintakatosta on suorastaan punainen vaate teleoperaattoreille. Ne eivät sulata ajatusta, että ministeriö sanelee tuotteelle hinnan.

Ministeriön viritys on kiistatta erittäin poikkeuksellinen. Markkinataloudessa hinnat määräytyvät kilpailluilla markkinoilla. On kuitenkin tarpeellista kysyä ja vakavalla mielellä pohtia, onko nyt kyse erityistapauksesta.

Vaikka vastaus olisi myönteinen, on ministeriön katsottava kaikki kortit ja mietittävä, miten hinnan sanelu vaikuttaa markkinoiden kehitykseen. Jälkiä se aivan varmasti jättää.

Kansliapäällikkö Pursiainen tekee selväksi, että operaattoreilla on vain kaksi vaihtoehtoa: tarttua porkkanaan tai varautua siihen, että keppi heiluu.

Mahdollista on kerätä syrjäkylien yhteyksiin rahaa esimerkiksi teleoperaattoreilta perittävinä taajuusmaksuina. Vaihtoehto lähes kauhistuttaa operaattoreita, joilla ei kuitenkaan ole tarjota tilalle nopean yhteyden levittämisen takaavaa vaihtoehtoa.

Pursiaisen heitto perustettavasta valtionyhtiöstä olisi paluuta menneeseen. Yhtiö tulisi kalliiksi, tosin se toki pystyisi järjestämään nopeat yhteyden myös maan talouksien noin viiden prosentin vähemmistölle.

Neuvottelujen ilmapiiri on tulehtunut. Sovinto olisi kaikkien etu, joten siihen kannattaa tähdätä.