fbpx
Kolumnit Uutiset

Vaikea pohjoinen ulottuvuus

Tuskin kenellekään on uutinen, että entistä valtion omistajaohjausministeriä Heidi Hautalaa ei isommin rakasteta pohjoisessa.

Jo ennen kaatumistaan murtajasekoiluihinsa Hautala omistajaohjasi Kemijoki Oy:tä esittämällä sen alasajoa ja sekös lappilaisia sieppaa.

Sähköä tuottava jokiyhtiö ymmärretään siellä leivän isäksi, valtakunnan vaurauden jauhajaksi, joka luo työtä ja toimeentuloa.

Hautalan mielestä vesirakentamisen aika Suomessa on ohi, uutta vesivoimaa ei koskaan enää rakenneta. Toisenlaisiakin mielipiteitä on, myös maan hallituksessa, sillä uusiutuvan ja saasteettoman energian aika ei suinkaan ole ohi.

Kemijoki “pilattiin” jo 60 vuotta sitten, kun sen ensimmäiset kosket valjastettiin. Kyllä silloiset päättäjät ja voimalaitosinsinöörit tiesivät patoavansa lohen nousun, mutta sähkö katsottiin punalihaista tärkeämmäksi sodista toipuvassa maassa. Kansalle riitti silakkakin.

Kun joki kerran on valjastettu, olisi hölmöä olla ottamatta siitä kaikkea hyötyä irti. Ei kai Hautala hengenheimolaisineen kuvittele, että Kemijoen voimalat puretaan ja kosket ennallistetaan lohelle noustaviksi?

Kemijoki Oy tuottaa paitsi saasteetonta sähköä, myös silkkaa voittoa omistajilleen 150 miljoonaa euroa vuodessa. Miksi lypsävä lehmä pitäisi tappaa?

Valtion kanssa sen omistajina ovat muun muassa Fortum ja yllättäen myös Helsingin kaupunki neljän prosentin osuudella.

Siksi on outoa, että vihreät Helsingin mahtipuolueena käyvät säälimättömästi jokiyhtiön kimppuun. Helsingin Energia saa Lapista erittäin edulliseen asiakasomistajahintaan sähköä, joka pienentää sen hiilijalanjälkeä.

Niinpä pääkaupungissa voidaan surutta pitää hiilipannut kuumina, kun edes osa energiasta tuotetaan puhtaasti.

Linjakasta olisi, jos vihreät pontevasti vaatisivat Helsingin kaupunginvaltuustossa edes välitöntä luopumista jokiyhtiön osakkeista.

Mitä tulee pohjoisen luonnonvarojen hyödyntämiseen laajemminkin, suomalaisten olisi erityisen typerää noudattaa vihreiden tahtoa ja pysyä loitolla arktisilta alueilta. Ei kai kukaan kuvittele, että Venäjä luopuu Jäämeren luonnonvaroista, tai Yhdysvallat Alaskan rikkauksista? Niiden lisäksi myös Grönlanti on alkanut kiinnostaa.

On täysin yhdentekevää, mitä Greenpeace, vihreät tai vaikka kaikki suomalaiset ajattelevat arktisista alueista, suurvallat touhuavat niillä jo täyttä päätä.

Muutamilla meistä taitaa olla turhan suuret luulot itsestämme ja kyvyistämme maailman pelastajina. Eivät sodat ole mihinkään loppuneet, vaikka sinisilmäiset suomalaiset eivät myykään sotilasmateriaalia aivan jokaiseen maahan. Joku muu ne myy kuitenkin.

Jos suomalaiset eivät lähde Jäämeren öljy- ja kaasukentille, joku muu, ehkä meitä taitamattomampi, menee varmasti ja käärii varmasti sievoiset tuotot.

Emme me kaikkien koettelemusten jälkeen ole sentään niin rikkaita, että meillä kansantaloutena olisi varaa ylenkatsoa käden ulottuvilla olevaa työtä, josta kaiken lisäksi on osaamista ja kokemusta jo valmiiksi.

Menot