Kolumnit Uutiset

Vaikea, vaikeampi, puheenjohtajavalinta

Kokoomus on Lappeenrannassa historiallisessa tilanteessa: istuva puheenjohtaja yritetään syrjäyttää.

En ennakoi mitään, enkä ennusta varsinkaan tulevaa, mutta näyttää jopa todennäköiseltä, että syrjäytetään.

Tylyltä tuntuu: Eilisen juhlittu sankari on tänään sylkykuppi.

Kokoomusväki lähti kaksi vuotta sitten riemurinnoin Alexander Stubbin kelkkaan, vaikka Jan Vapaavuori tarjoili kokousväelle asiallisesti vakuuttavamman vaihtoehdon.

Stubb oli kuitenkin ehdoton kansansuosikki, jonka tarjous oli aivan liian houkutteleva, että siitä olisi voinut kieltäytyä. Hän sometti keltaisella kännykällään suoraan kokoomusväen sydämiin. Se oli pelkkää riemusaattoa, vaikka jokin pöytä kaatuikin.

Eivät siinä linjavedot ja läpeensä tylsät asiat ratkaisseet. Hurjasta suosiosta vain jokainen osansa halusi.

Seurasin hämmentyneenä mieletöntä fiilistä ja hirveää hypetystä. Rohkenin mielessäni epäillä, minkälainen krapula tästä kaikesta seuraa.

Kansan ärsytyskynnys alkoi ylittyä lähes välittömästi Lahden valintakokouksen jälkeen.

Se, mikä oli dynaamista, modernia, liberaalia ja eurooppalaista, olikin kammottavan herraskaista ja vähintäänkin hirvittävän helsinkiläistä.

Lopulta on epäselvää, mikä oli Stubbin syksyisen hallintarekisterisekoilun tai muiden asiakysymysten osuus suosion romahduksessa.

Pelkkä hänen hymyilevän kuvansa julkaisu sai aikaan raivoreaktion muuallakin kuin Rengon takametsissä. Aika ei ollut kypsä Stubbin kaltaiselle poliitikolle, joka on samaan aikaan Spandex-asuinen triathlonisti.

Mikä on muuttunut nyt, kun kokoomuksen johtoon on nousemassa kainosti hymyilevä Petteri Orpo? Mikäs sitten eteen, kokoomus, jos hänkään ei ole täydellinen? Julkisuuden onnenpojan asema on katoavaista sorttia.

Orpo on vaatimattomalla, mutta vakuuttavalla imagollaan tyhjentänyt pankin suosiomittauksissa. Kieltäytyminen aluksi puheenjohtajaehdokkuudesta sopi kokonaispakettiin.

Orpon piti ensin tietysti ilmaista jalosti lojaalisuutensa istuvalle puheenjohtajalle. Sen jälkeen oli ryhdikkään vastuunkannon vuoro.

Kun kansa puhaltaa, ja tuuliviiri kääntyy, kokoomusväki ryntää suin päin uuden messiaan puoleen.

Vähintä, mitä puolueelta voi toivoa, on se, että se valitsee puheenjohtajansa itse, eikä alista valintaa kansantuomioistuimelle.

Päivän lehti

17.1.2020