Uutiset

Vain askel poliittiseen kriisiin

Suomen
ja Kreikan sopimus on vastatuulessa. Kuinka pahassa, sen näyttävät seuraavat päivät, mutta se on näillä näkymillä kaatumassa.

Saattoiko jotain muuta odottaa? Miksi euromaat olisivat sallineet Suomen pelaavan omilla säännöillään ja järjestävän itselleen erityiskohtelun?

Asiaa Euroopasta katsoen tilanne on huono. Suomelle pitäisi antaa periksi, jotta Kreikan pelastusoperaatio etenisi, mutta erivapauden salliminen tekisi tilaa muille vakuuksia vaativille valtioille.

Suomen politikointi on vastuutonta, mihinkään muuhun tulokseen Euroopan politiikan ja talouden johtajat eivät voi päätyä.

Pääministeri Jyrki Katainen (kok.) selittää, juoni on koko tavalla kateissa, ja jotenkin asia pitää ratkaista. Eduskunnan suuren valiokunnan puheenjohtaja, SDP:n kansanedustaja Miapetra Kumpula-Natri esittää vakuusmallin muuttamista, jos sovittu ei kelpaa.

Kumpula-Natrin hämmästyttävän sinisilmäinen tilitys kumpuaa oletuksesta, että euromaat hyväksyisivät vakuusmallin, kunhan se vain olisi oikea.

Suomen ja varsinkin SDP:n on lähes viimeinen hetki ottaa lusikka kauniiseen käteen ja tunnustaa tosiasiat. Suomen ja Kreikan sopimus ei edes ole aito lainan vakuus vaan jonkinlainen outo ”osavakuustalletus”.

SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen on kovan paikan edessä. Hän on sitä siksi, että on sotkenut ensimmäisenä puolueensa asioita. Nyt eivät auta vakuuttelut Suomen linjan pitävyydestä.

Mitä seuraa, jos Suomi ei taivu? Sisäpoliittinen peli käy järkyttävän kovilla kierroksilla – eikä vähiten perussuomalaisten pelon takia.

SDP:n johto ei jostain syystä vieläkään ymmärrä eduskuntavaalien olevan ohi. Puolueen on hoidettava maan asioita hallituksessa aivan riippumatta siitä, mitä se on vaaleissa luvannut tai jättänyt lupaamatta.

Mistä Urpilainen löytää tien ulos lähes umpikujalta vaikuttavasta tilanteesta, se jää hänen päänvaivakseen.

Jos SDP ja hallitus eivät löydä Eurooppa-politiikalle uusia nuotteja, edessä on poliittinen kriisi. Miten se ratkaistaisiin, sitä voi vain arvailla.

Hallituksen asema näyttää kaiken kaikkiaan uhkaavalta. Hyvää ei tiedä pelkästään kiihtyvä riitely valtion ensi vuoden budjetista – vihreät ilmoitti, ettei se hyväksy Urpilaisen budjettiesitystä.

Apuun hallitus huutaa työmarkkinajärjestöjä. Katainen kokoaa tupoa tarjoamalla palkkaverotukseen kevennyksiä, vaikka hallitusohjelmassa ei tästä ole kirjausta.

Muut hallituspuolueet ottivatkin Kataisen avauksen vastaan huomiota herättävän vaisusti.

Kataisen hallituksen tarkoitus on istua vaalikausi. Kuinka käy, se ratkeaa hallituksen sisällä.

Hallituksen maali häämöttää nyt paremminkin muutaman kuukauden kuin neljän vuoden päässä. Huomenna kaikki voi olla toisin, jos hallitus ryhdistäytyy.