Kolumnit Uutiset

Vain kahden prosentin tähden

Opetus- ja kulttuuriministeriössä pohditaan 6-vuotiaiden lasten esiopetuksen muuttamista vapaaehtoisesta pakolliseksi. Muutos ei nykykäytäntöön verrattuna ole enää kovin suuri, sillä 98 prosenttia kyseisestä ikäluokasta osallistuu jo nyt esiopetukseen. Kysymys herääkin, miksi hyvin toimivasta käytännöstä on tehtävä pakollinen. Tosiasiassahan tämä tarkoittaa oppivelvollisuuden alkamisen aikaistamista vuodella.

Tilatun selvityksen viikolla vastaanottanut opetus- ja kulttuuriministeri Krista Kiuru (sd.) perustelee asiaa koulutuksen tasa-arvolla, joka ei toteudu ilman esiopetuksetta nykyisin jäävää kahta prosenttia. Pakollisuus on siis tarpeen, jotta reilu tuhat lasta saataisiin mukaan.

Missä nämä lapset sitten luuraavat? Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen dosenttien Jarmo Kinoksen ja Tuire Palosen mukaan suurin osa esiopetuksen ulkopuolella olevista ei ennakkokäsityksistä poiketen asu pitkien matkojen päässä haja-asutusalueella, vaan suurissa kaupungeissa. Monet näistä lapsista ovat hoidossa pienempien sisarustensa kanssa yksityisessä päiväkodissa, jossa ei ole erillistä esiopetusryhmää.

Joukossa on myös kotona hoidettavia suurperheiden lapsia, esiopetusmahdollisuudesta tietämättömien maahanmuuttajaperheiden lapsia ja ulkomailla asuvien perheiden lapsia.

Luulisi, että tilannetta voitaisiin parantaa heidän kohdallaan esimerkiksi yksityisiä päiväkoteja ohjeistamalla ja tiedotusta parantamalla aivan yhtä tehokkaasti kuin pakollakin. Selvityksessäkin myönnetään, että todennäköisesti kaikkia ei saada esiopetukseen mukaan edes sen muuttamisella velvoittavaksi.

Tyttäreni on vastikään saanut päätökseen eskarivuotensa. Omien kokemustemme perusteella voin todeta, että esiopetukseen osallistuminen on ehdottomasti kannatettava asia.

Vuoden aikana lapsesta on tullut selvästi aiempaa omatoimisempi ja rohkeampi. Taidot ovat karttuneet. Lukemaan ja kirjoittamaankin hän on oppinut, vaikka se ei varsinaisesti ole ollut edes eskarin tavoitteena.

Erityisen iloinen olen ollut eskariopetuksen monipuolisuudesta. Kutalantien Kotitontut eivät jääneet pelkästään päiväkodin seinien sisäpuolelle, vaan hyödynsivät opetuksessaan lähiympäristöä ja kaupungin liikuntatiloja, tekivät retkiä ja vierailuja.

Yksi esiopetuksen pakollisuuden peruste on, että säännöllinen ja päivittäinen osallistuminen antaa lapselle parhaat mahdolliset eväät varsinaisen koulun aloittamiseen.

Meidän perheessämme eskarin pakollisuus ei olisi muuttanut oikeastaan mitään. Ylimääräisiä lomia ei pidetty, vaan eskarissa käytiin säännöllisesti muutamaa sairaspäivää lukuun ottamatta.

Ymmärrän kuitenkin niitä perheitä, jotka haluaisivat säilyttää vapauden pitää hyvällä omallatunnolla ylimääräisiä lomapäiviä tai viedä lapsensa päivittäisen eskarin sijaan harvemmin kokoontuvaan seurakunnan eskarikerhoon, jos sellainen omalla paikkakunnalla on.