Uutiset

Vain taivas rajana

Vielä viitisen vuotta sitten Finnairilla ja pienillä lentoyhtiöillä meni hyvin. Sittemmin kilpailu on kiristynyt, ja yhä useampi lentäjä valmistuu kortistoon.

Tämä sai myös vastavalmistuneen lentäjän Juha Volotisen harkitsemaan vakavasti oman yrityksen perustamista.

– Kun liikennelentäjän virkoja ei ollut eivätkä yhtiöt aktiivisesti rekrytoineet lentäjiä, päätin kokeilla tätä harrastepuolta, Volotinen kertoo.

Näin syntyi Nordic Avia, jonka tukikohtana on Räyskälä, ja tavoitteena tarjota lentokoulutusta sekä järjestää yleisölennätyksiä hämäläisissä maisemissa.

Varsinainen pääleipä tulee Volotisen pöytään vielä tuotekehitysinsinöörin työstä. Tavoitteena on saada jonakin päivänä vihdoinkin keskittyä lapsuuden unelma-ammattiin.

Hoikkuus on lentäjän valttikortti

Kahvilassa Nordic Avian Juha Volotinen ja Pasi Kurujoki kieltäytyvät herkullisista, voihin leivotuista ja käsin tehdyistä pikkuleivistä.

– Tässä ammatissa ei ole varaa kasvattaa liikaa elopainoa, miehet virnuilevat.

Vitsailussa on myös hippunen totuutta. Kevytrakenteisemman ilmakoneen eli ultralentokoneen kuormittavuus on 160 kiloa, johon täytyy mahtua lentäjän lisäksi myös bensiini ja matkatavarat.

Kaksipaikkaista kevytilmakonetta miehet vertaavat moottoripyörään. Kurujoen mukaan moottorikone on ultrakonetta parempi, sillä siinä painoraja on yli 500 kiloa.

– Tänne mahtuu kyytiin vaikka nelihenkinen perhe, Volotinenkin sanoo ja taputtaa kartanlukijan penkkiä vieressään.

Hinta on usein unelman esteenä

Pikkupoikana myös Pasi Kurujoella oli se tavallinen unelma. Hetkeksi haave lentämisestä jäi taka-alalle, ja Kurujoki haki opiskelemaan kauppakorkeakouluun.

Valmistuttuaan kauppatieteiden maisteriksi ja työskenneltyään taloushallinnon parissa joitakin vuosia unelma lentämisestä ei ollut vieläkään jättänyt Kurujokea rauhaan.

Kurujoki päätti antaa periksi ja hankkia ultralupakirjan. Nyt hänet on hyväksytty Suomen ilmailuopistoon, jossa koulutus liikennelentäjäksi alkaa ensi keväänä.

Lentokoulutus on suunnattu kaikille perusterveille ihmisille. Supernäköä tai teräksistä kuntoa ei enää vaadita, ainoastaan diabetesta tai heikkosydämisten ei suositella lentävän.

– Nykyään ei tarvitse olla enää Teräsmies voidakseen lentää. Ihan tavallinen Matti Meikäläinenkin voi oppia sen homman, Volotinen tuumaa.

Tästä huolimatta haave lentämisestä jää monella pikkupojalla toteuttamatta. Syynä on raha. Yhden lentotunnin hinnaksi muodostuu 150 euroa, ja pelkästään ultralentäjälupaa varten tarvitaan yhteensä 30 lentotuntia.

Hyvä lentäjä on rauhallinen ja tarkka

Kurujoki ja Volotinen ovat rauhallisia, sanavalmiita ja pohdiskelevia. Puhuessaan he katsovat puhekumppaniaan tiiviisti silmiin.

Vaikka työ on rauhallista ja ajoittain yksitoikkoistakin, on riski virheisiin läsnä kokoajan. Keskittyminen ei voi herpaantua hetkeksikään.

– Kyllä rauhallisuus on ohjaamossa valttia, vahvistaa Volotinen.

– Lentäjä on vastuussa monenlaisista asioista, kuten reitistä, suunnistamisesta, lentokorkeudesta ja radioliikenteen toimivuudesta. Ennakointi on kaiken a ja o. (HäSa)