Uutiset

Vain vahva ja suuri pärjää

Hyvinkää
kosiskeli Riihimäkeä viitisen vuotta sitten rakentamaan yhteistä, suurta kaupunkia. Vaikka yritys tuolloin kariutui, kylvettiin ehkä siemen nykyhetkeä varten. Nyt valtiovalta kaitsee kuntia yhteen, joko vapaaehtoisesti tai pakkokeinoin.

Kuntarakenneuudistuksen karttakuvio oli Hyvinkään ja Riihimäen talousalueella jokseenkin odotettu. Kartalla ääriviivat kiertyvät jo puhki riideltyjä rajoja.

Ei ihme, jos epävirallisissa kannanotoissa ja baarikeskusteluissa päädytään jokseenkin aina napauttamaan epäilys koko hankkeen toteutumisesta.

Ongelmia lisää tosiasia, että Hyvinkään talous on harvinaisen vahvalla ja käytännössä velattomalla pohjalla.

Kun liittoon tarjottavilla kunnilla velkataakka asukasta kohti keikkuu reippaasti maan keskiarvojen yläpuolella, ei Hyvinkään vastahakoisuus ole ihme.

Suure
n Hyvinkää-Riihimäen tulevaisuus näyttää ruusuiselta, mikäli suunnittelijoiden haavekuvat toteutuvat. Ilman toisiaan kaikki alueen kunnat kuihtuvat.

Hyvinkää on liian pieni yhtä hyvin Hämeenlinnan kuin Helsingin suunnasta katsoen. Riihimäki on liian pieni, vaikka saisi Tervakosken Hausjärven ja Lopen lisäksi helmoihinsa.

Kun kaikki liitetään yhteen, 107 000 asukkaan kaupunki onkin jo melkoinen uhka koko Kanta-Hämeen maakunnan olemassaololle. Etelään syntyy Hämeenlinnaa mahtavampi keskus, jossa verotulot ovat hyvät, syntyvyys vauhdikasta ja alue yleensäkin valtakunnan vahvimmin kehittyviä.

Kanta-Hämeessä ihmisten terveyden hoitaminen ohjaa myös koko alueen suuntautumista.

Jos Riihimäen seutukunnan kunnat suuntautuvat Helsingin suuntaan Hus:in erikoissairaanhoitopiiriin, Hämeenlinnan keskussairaala kuivahtaa joko kokonaan tai jää Pirkanmaan sairaanhoitopiirin etäyksiköksi. Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirillä ei ole tulevaisuutta.

Toisaalta Hyvinkää-Riihimäen voimalla Kanta-Hämeen erikoissairaanhoitoa olisi mahdollista kehittää ja vahvistaa uuteen nousuun. Näinä aikoina pitäisi voittaa maakunnan eteläisten kuntien usko hämäläisyyteen. Uudellamaalla Hus on kuitenkin iso yksikkö, jonne potilas helposti katoaa.

Mielipiteet
rakennemuutoksen tarpeesta vaihtelevat, mutta kaikki pitivät toteutusaikataulua hyvinkin laveana. Hyvä jos jotakin merkkejä näkyy vuonna 2017, epäiltiin. Pahimmillaan perspektiiviä venyteltiin jopa 50 vuoden päähän.

Jo muutaman vuoden vetkuttelu, selvitysmiesten työn odottelu ja päätösten siirtäminen ehtii vesittää pohjaa koko uudistukselta. Tarvitaan tekoja ja päätöksiä eikä jatkuvaa poliittisissa tuulensuunnissa mukana muuttuvaa heilumista.

Päivän lehti

26.5.2020