Uutiset

Vain vahvat läpäisevät stressitestin

Stressi ja sen vakavuutta mittaavat stressitestit ovat juurtuneet nykymaailman ilmeisen pysyvästi. Ihmiset stressaantuvat eli ottavat pulttia mitä kummallisimmista asioista, omista läskeistä ja rypyistä, naapurin uudesta corollasta, mistä milloinkin.

Ei aikaakaan, kun eurooppalaisille pankeille tehtiin stressitesti. Kun se osoittautui niin löperöksi, että jopa Kreikan ja Irlannin pankit siitä selvisivät, nyt on menossa toinen, entistä totisempi kierros.

Testillä kartoitetaan, kuinka pankkien vakavaraisuus kestää pitkän kriisin. Tulosten jälkeen armottomat markkinat arpovat riskeihin suhteutetun koron lainoille. Jos oikein huonosti käy, ylistressaantuneille pankeille ei vipata enää euroakaan ja vanhatkin saatavat yritetään ulosmitata pois.

Japanin katastrofin seurauksena ja yleistä mielipidettä rauhoittaakseen EU-komissio määräsi ydinvoimaloillekin stressitestit. Niillä selvitetään, miten voimalat selviävät ääri-ilmiöstä, tsunameista sun muista.

Tsunami onkin Loviisassa ja Olkiluodossa varmasti vallan vakavasti otettava uhka. Testaajan työ on kuin verkonpaikkaajalla: hakee ja hakee, mutta ei soisi löytävänsä. Pääasia on, että epätietoisuuden tartunnan saanut kansa rauhoittuu.

Stressitestit ovat käynnissä myös politiikan turuilla, toreilla ja pian myös kabinettien hämyssä.

Kansanedustajaehdokkaiden pinnaa kiristävät ahnaat eläkeläiset, joille kai pula-ajasta jäi sammumaton kahvinjano. Ilmaiset kahvi ja hernekeitto kietaistaan monta kertaa päivässä, mutta kun ehdokas aloittaisi ilosanomansa julistamisen, kuulijat rientävät pullanmurut ryntäillään jo seuraavalle kojulle.

On luonnollista, että vaalikarjan omapäinen käytös ahdistaa parastaan yrittäviä ehdokkaita.

Kovissa
paineissa kiehuvat myös puoluejohtajat, stressimittarit ovat punaisella. Keskustan Mari Kiviniemi mielii pitää puolueensa piikkipaikalla. Kokoomusjohtaja Jyrki Kataista on pidetty koko vaalikauden seuraavana pääministerinä, mutta kannatus on sulanut jo tavallisten kuolevaisten tasolle.

Oppositiojohtaja Jutta Urpilainen (sd.) käy viimeistä taistoa lunastaa häneen kohdistuneet suuret odotukset. Jos ministeriaition ovi pysyy kiinni, Urpilaisen eräpäivä koittaa seuraavassa puoluekokouksessa.

Vakavasta
stressistä kielii myös vihreiden Anni Sinnemäen ehdotus naimalakosta. Ennen ei mennä papin aamenelle ennen kuin homotkin vihitään avioliittoon.

Tuskin monikaan vastaa hätähuutoon, vihkimättömyys ei tähänkään asti ole tahtia haitannut. Naimalakko on ylistressaantuneen vaalikuumeisen höpinää.

Koville ottaa myös vaalivoittajaksi povatulla Timo Soinilla (ps.). Berberi kääntyi sujuvasti heti, kun vähän pyrytti ja samalla sulivat kynnykset hallitusyhteistyölle. Ison miehen kyky sietää vastatuulta onkin vaatimaton.

Tuppurainen takaa vastakin Tappuraista. Poissuljettua ei enää ole edes se, että iloisesti hummailleen kreikkalaisveijari Zorbaksen vekselissä on ministeri Soinin nimi, vieläpä takaajan paikalla, asiaankuuluvasti poikittain.