Uutiset

Vaipat hiiteen ja vessaan pissalle

Todella innovatiivinen keksintö on tehty Helsingissä. Kustaankartanon vanhainkodissa vanhukset käyvät vessassa sen sijaan, että käyttävät vaippoja. Käänteentekevää!

Hoitajat ovat huomanneet, että vaippojenvaihtoon kuluu aikaa saman verran kuin vanhuksen avustamiseen vessaan.

Tietenkin iäkkäät ihmiset itse tykkäävät mieluummin käydä ihan perinteisesti vessassa asioilla kuin käyttää vaippoja, jotka ovat alentavia, epämukavia ja hidastavat liikkumista entisestään.

Hoitajat muistuttavat vessareissusta dementiaa sairastavia, joilta tämmöiset asiat saattavat muuten unohtua.

Tällä konstilla osa porukasta on päässyt kokonaan eroon vaipoista ja muutkin vähentäneet vaippojen käyttöä.

Se, että vanhus saa käydä vessassa, on perusoikeus. Se on inhimillistä. Tämä oikeus on hautautunut vanhustenhuollon syövereihin. Rahakirstunvartijatkin voivat olla tyytyväisiä, koska vaippakustannukset vähenevät.

Miksei kukaan tullut tätä ajatelleeksi aikaisemmin?

Iät ja ajat on puhuttu vanhusten vaipoista, mitä ne maksavat ja kuinka usein niitä vaihdetaan. Missä vaiheessa niistä tuli itsestäänselvyys, jota ei kyseenalaisteta?

Kuinka paljon vanhustenhuollossa on muuta putkiajattelua?

Kova haloo on noussut siitä, että vuodenvaihteesta Kanta-Hämeenlinnassa asuvat vanhukset saavat ateriansa kylminä, eivätkä haaleina kuten tällä hetkellä.

Sitä pidetään pahimman luokan heitteillejättönä. Heidän pitää itse lämmittää ateriansa.

Monet asiantuntijat korostavat kuitenkin, ettei vanhuksia tulisi hyysätä hengiltä.

Ikäihmisten toimintakykyä ylläpitävässä Polkka-hankkeessa työskentelevä Susanna Sovio painotti Turengissa vanhusten omaisille järjestetyssä tilaisuudessa, että vanhusten turhaan passaamisen voi lopettaa. Arkiaskareiden teko ylläpitää heidän toimintakykyään.

Vielä tärkeämpää olisi kuitenkin patistaa ihmiset viimeistään viisikymppisinä liikkumaan säännöllisesti. Porkkanaa pitäisi olla. Jos se ei tepsi, pitäisi tulla keppiä.

Tuskin liikunnan aloittamisesta 80 ikävuoden tietämissäkään on haittaa, mutta harjoitteiden tehot saattavat jäädä vähiin.

Tämä tuli väistämättä mieleen, kun luki uutista Hauhon Koivukotoon testamenttilahjoituksella hankituista kuntoilulaitteista.

Kun liikunnasta tulee tapa jo nuorena, se tuskin jää pois vanhempanakaan.

Säännöllisesti liikkuvan toimintakyky säilyy taatusti pitempään, kun sellaisen, joka jämähtää sohvanpohjalle jo keski-iässä.

Iäkkäänä on paremmat mahdollisuudet selvitä omillaan ilman, että tarvitsee heittäytyä toisten armoille.

Kuntoiluporukoissa syntyy kaveruussuhteita, jotka voivat jatkua vuosikymmeniä. On sitten vanhana niitä sosiaalisia verkostoja.

Hanna Antila-Andersson