Uutiset

Väistä Raamattua

A-studion vieraana viime viikolla ollut arkkipiispa Kari Mäkinen totesi, ettei kristillisen avioliittokäsityksen muuttuminen ole realistista. Keskustelu koski tietysti homo- ja lesboliittojen vihkimistä kirkossa sekä sukupuolineutraalia avioliittolakia.

Arkkipiispa totesi, että yhteiskunnallinen ja kristillinen avioliittokäsitys on pidettävä visusti erillään toisistaan. Hän kuitenkin totesi, että yhteiskunnan on turvattava pariskunnille sukupuoleen katsomatta samat juridiset oikeudet. Tähän uudella avioliittolailla pyritään.

Kristittyjen poliittinen siipi on julistanut sodan lain uudistamista vastaan. Perinteinen kristillinen avioliittokäsitys kun kytkee avioliiton miehen ja naisen väliseksi suhteeksi.

Kristillisdemokraattien puheenjohtajan Päivi Räsäsen mukaan puolueen ensisijainen tavoite on, että avioliittolain muutos torjutaan. Jos uusi laki toteutuu, sanan avioliitto sisältö ja merkitys muuttuvat.

Haluaisin huomauttaa, että käsitykset kuitenkin muuttuvat. Epänormaalia on, jos ne eivät muutu.

Kirkossa asenteet ja ajatukset laahaavat kilometrejä muun yhteiskunnan perässä. Konservatiiviselle näkökantille on syynsä, joista yksi on se, että niin monet takertuvat itsepäisesti vuosituhansia vanhan kirjan teksteihin.

Homoliittojen vastustajat pyrkivät varsin ehdottomasti vakuuttamaan muut oman kantansa oikeellisuudesta Raamattuun vedoten. Raamattu on kuitenkin vain aikalaistensa kirjoittama kirja. Se kuvastaa sen aikaisia tapoja, tottumuksia ja mielipiteitä. Raamatun sivut ovat 2000-luvulla auttamatta kellastuneet.

Jumalan sanasta kiihkoutuneisiin ei auta järkipuhe, kun he hutkivat Raamatulla kohti eri mieltä olevia. Yhtä hyvin homoliittojen puolustajat voisivat vastata yhtä mustavalkoisella argumentoinnilla. Vanhan testamentin hengessä voisi sanoa, että silmä silmästä ja hammas hampaasta.

Tämä sanonta muuten löytyy samaisista Mooseksen kirjoista, jota homoliittojen vastustajat niin mielellään lainaavat.

Homoliittojen puolustajat vetoavat arvoihin, jotka istuvat paremmin 2000-luvun ihmisen arvomaailmaan. Erityisen vahva argumentti on ihmisten perustuslaillinen oikeus tasa-arvoon. Kirkon mukaan tasa-arvo ei kuulu homoille ja lesboille.

Eihän kirkkoa saa pakotettua avarakatseisemmaksi. Kyse on uskonnonvapaudesta. Sen periaatteiden mukaan kirkolle ei saa sanella, mitä sen pitäisi tehdä, Räsänen on muistuttanut.

Yhtä tärkeää on, ettei kirkko ja sen vaikutuspiirissä olevat sanele, mitä poliittinen valta tekee avioliittolaille. Me elämme jälkikristillisessä maailmassa. Avioliitto on ennen kaikkea yhteiskunnallinen käsite, johon kristillisellä käsityksellä ei pidä olla painoarvoa.

Maallinen laki on saatettava ajan tasalle. Jälkikristillinen avioliittokäsitys ei näe avioliittoa miehen ja naisen, vaan kahden toisiaan rakastavan aikuisen ihmisen välisenä instituutiona.