Uutiset

Vajavaista turvallisuutta

Usein tulee viran puolesta pohdittua kuinka monta uutista maailmaan mahtuu. Viime päivinä ei ole tarvinnut kysyä. Yksi mahtuu, ja sekin on liikaa.

Ulkoministeri Erkki Tuomiojan muutenkin maailmantuskaiset kasvot ilmestyvät nyt televisioihimme taajaan. Jotkut suhteellisen suhteellisuudentajuttomat yrittävät Aasian maanjäristyksen jälkimainingeissa tehdä hänestä ja muista hallitusvastuisista syntipukkia.

Inhimillisesti moinen voi olla ymmärrettävää, mutta ei hyväksyttävää.

BBC:n hiljattain tekemässä dokumentissa Tuomioja joutui neljännen asteen kuulusteluun. Haastattelija haastoi Tuomiojaa Suomen ”liittoutumattomuudesta”.

Tuomioja torjui hyökkäilyt kulahtaneella kilvellä, ”turvallisuusvajeella”: Suomella ei ole tarvetta liittyä Natoon, koska vajetta ei ole.

Vajeen vastakohta on täyteys. Mutta kuka väittää tosissaan, että Suomellakaan olisi nyt – saati ”näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa” – turvallisuustäyteyttä?

Aikoinaan oli kovasti muotia laventaa turvallisuuspolitiikan käsitettä mm. yhteiskunnalliseen ja maailmanlaajuiseen kehitykseen sekä ympäristöongelmiin.

Suhteessa luontoon ja luonnonmullistuksiin on ihmisellä pysyvä turvallisuusvaje. Evoluution edetessä päästiin primitiivisestä turvallisuusvajeesta. Peto ei enää väijynyt joka puun takana.

Mutta sivistyksen muututtua pikku hiljaa ”sivistykseksi” kasvoi turvallisuusvaje taas. Vuosisatainen luonnon ryöstöviljely on aiheuttanut ilmastonmuutoksia, joita ei kukaan täysipäinen enää kiistä.

Myrskyt ja mylväykset ovat vielä alkusoittoa sille mitä tuleman pitää. Mahdollista on, että lapsemme joutuvat elämään katastrofiyhteiskunnassa.

Tulossa olevia syvällisiä muutoksia yhteiskunnassa ja taloudessa on meidän yhtä mahdoton ymmärtää kuin hyökyaaltojen aiheuttamaa, sinänsä ihmisen toimista riippumatonta, massiivista murhenäytelmää.

Tsunamituho pani yhteiset aiheet tärkeysjärjestykseen.

Hiljaisen joulun jälkeen näytti hetken, että valtakunnan puheenaiheeksi olisi noussut vaikkapa loputon lakkautettavien varuskuntien märehdintä. Puhemies Paavo Lipponen kehotti puolustusministeri Seppo Kääriäistä lätkimään lakkautukset kerralla pöytään.

Toisin kuin useat muut, ei Lipponen hurskastellut Kääriäisen tähänastisten hajasijoituspäätösten kotiinpäinvedolla. Liian moni on huudahtanut väkinäisen yllättyneenä: Oi, Savo onkin Sepon salarakas!

Kunhan tulossa olevasta aaltojen aiheuttamasta kansallisestakin surutyöstä selvitään – ja kenties jonkinlainen Sepon listakin helmikuussa tulee – keskustellaan toivottavasti olennaisemmista turvallisuusasioista. Kuten EU:n kehittämisestä Suomen turvallisuuspoliittisena välineenä.

Suomi on kansainvälisten suhteidensa kehityksessä saavuttanut jo kohtalaisen kypsyysasteen. Ei meidän enää tarvitse kysyä vain mitä Suomi voi tehdä esimerkiksi EU:n hyväksi, vaan mitä hyvää EU voi tehdä Suomelle. Tai Nato, jos niin halutaan.

VELI-MATTI VIRTANEN

Kirjoittaja on Hämeen Sanomien uutispäällikkö.

veli-matti.virtanen@hameensanomat.fi

Päivän lehti

4.12.2020

Fingerpori

comic