Uutiset

Väkevää, herkkää, aivan upeaa!

Sibelius-fantasia nähtiin ensimmäistä kertaa Hämeenlinnan kauppatorilla lähes päivälleen vuosi sitten.

– Olin silloinkin paikalla ja palelin, nauroi Keijo Waldén.

Muistoissa taide-elämys voitti kuitenkin vilunväreet ja Sibeliuksen ihailijaksi tunnustautuva Waldén osasi eilen odottaa musiikin lisäksi myös silmän ruokaa.

– Koko kokonaisuus on upea. Nyt minulla on vain sellainen toivomus, että nämä jatkuisivat. Joka vuosi pitäisi saada Hämeenlinnassa aikaiseksi jotakin vastaavaa!

Viiden nuoren naisen seurue oli ollut ulkona syömässä, kun päätös lähteä torille tehtiin. Kehut viimesyksyisestä spektaakkelista olivat kantautuneet kaikkien korviin.

– Harrastan itse tanssia, sen takia tämä kiinnostaa, sanoi Henriikka Kellokumpu.

– Kun on syksyistä, se lisää tunnelmaa, totesi Jenna Stenbäck.

– Finlandia-hymni on kuulemma tosi upee, mä odotan sitä, myönsi Ulla Jalonen muutama minuutti ennen h-hetkeä.

Kirkolla iso rooli

Kuten viime syksynäkin muodostui esitys useiden kuorojen laulusta, kapellimestari Erkki Korhosen pianosta, urkuri Matti Oikarisen uruista ja Tanssi- ja liikuntakeskuksen sekä Sibelius-opiston nuorista tanssijoista keulahahmonaan kansallisbaletin Linda Haakana.

Esityksen täydensivät pimeää iltaa halkoneet valot, joiden leikki olisi jo yksin riittänyt silmänruuaksi puoli tuntia kestäneelle teokselle.

– Paikka on loistava tällaiselle esitykselle. Vaalea kirkko tuolla takana oli aina kuin eri paikka, kun sen väri muuttui milloin miksikin, sanoi kameran kanssa liikkeellä ollut Eija Heine.

Arja Pehkonen kiinnitti huomiota kontrasteihin.

– Ballerina oli niin hentoinen, mutta kuitenkin voimakas. Oli ihanaa nähdä pimeydessä sellaista herkkyyttä.

Kirkkoa oli monen muunkin mielestä hyödynnetty onnistuneesti osana teosta.

– Se alku, kun kirkon ovet aukesivat ja urut alkavat soida, oli aivan mahtava, kuvaili Risto Sarikkola.

– Ja aivan upea oli tietysti loppukin, täydensi Terttu Sarikkola.

Sibelius-fantasia päättyi odotetusti Finlandiaan, joka oli villi ja väkevä sekoitus satojen kuorolaisten laulua, Korhosen soittoa ja tanssijoiden rauhoittuvia liikkeitä.

Musiikin tauottua ja pitkien aplodien päätyttyä jäi kirkko kylpemään siniseen valoon. Tietenkin. (HäSa)