Uutiset

Väki ei vähene, pidot eivät parane

Tänään meitä on jo seitsemän miljardia.

Kuuden miljardin ihmisen raja saavutettiin vain kaksitoista vuotta sitten, tarkkaan ottaen 12. lokakuuta 1999. Noin tarkat päivämäärät perustuvat YK:n laskelmiin. Maailmanjärjestö jopa nimeää tänään eräänlaisen puolivirallisen seitsemännen miljardinnen ihmisen merkkipäivän kunniaksi.

Kuudes miljardis ihminen, Sarajevossa Bosniassa syntynyt Adnan Nevic, on nyt siis 12-vuotias.

Syksyllä ilmestyneessä kirjassaan Miten maailma loppuu dosentti Jussi Viitala arvioi, että maapallon väkiluku tuli täyteen jo 1930-luvulla. Silloiselle väkimäärälle, joka oli noin kaksi miljardia, olisi vielä voitu turvata kunnolliset elinolot tuhoamatta muuta luontoa kokonaan, Viitala kirjoittaa.

”Täydessäkään” maailmassa väestönkasvu ei kuitenkaan loppunut tai edes hidastunut, päinvastoin. Vaikka nyt kasvu on tasaantunut, maailman väkiluku on YK:n arvion mukaan yli yhdeksän miljardia vuoteen 2050 mennessä. Vuosisadan loppuun mennessä kymmeneskin miljardi on tullut täyteen.

Keskellä euroalueen viikosta ja kuukaudesta toiseen jatkuvaa kriisiä, arabimaailman kapinointia ja muita uutisia on helppo kadottaa suhteellisuudentaju ja unohtaa tämä uutisista kaikkein tärkein. Väestönkasvun pitäisi olla meidän jokapäiväisessä lööpissämme.

Kuten Jussi Viitala toteaa, väestönkasvu on kaikkien ihmisestä itsestään johtuvien uhkakuvien ydin. Jos sitä ei saada kuriin, kaikki muut yritykset estää ilmastonmuutos, saastuminen ja luonnonvarojen loppuminen jäävät turhaksi puuhasteluksi.

Tuomiopäivän torvia kuunnellessa toivon vähäiset merkit jäävät kuitenkin helposti huomaamatta. Yksi sellainen on väestönkasvun tuleva jakaantuminen.

Sama määrä ihmisiä vaikuttaa ympäristön tilaan eri tavoin siitä riippuen, millaisessa maassa ollaan. Kasvihuonekaasujen tuottajana Yhdysvallat on maailman maista ylivoimainen ykkönen, mutta tulevien vuosien väestönkasvun ennustetaan painottuvan niihin maihin, jotka tuottavat kasvihuonekaasuja vähiten.

Elintason nousu ja väestönkasvun hidastuminen kulkevat käsi kädessä. Myös naisten aseman ja koulutustason parantaminen kuuluu väestönkasvun hallinnan työkalupakkiin.

Vaikka miljardit tuntuvat vilisevän silmissä, maailman väestönkasvun vauhti saavutti huippunsa jo 1960-luvun lopulla, jolloin se oli lähes kaksi prosenttia vuodessa. Nyt vauhti on tuosta puoliintunut.

Niinpä seuraavan miljardin ihmisen lisäykseen arvioidaan kuluvan kaksi vuotta kauemmin kuin kuudesta seitsemään miljardiin kesti – ensimmäinen kerta, kun tämän miljardimyllyn vauhti hidastuu.

Toivon merkit ovat toki vaatimattomia ja uutisarvoltaan vähäisiä näyttävien tuomiopäivän ennusteiden rinnalla, mutta niihin vähäisiinkin merkkeihin tarttuminen on tuloksellisempaa kuin varman maailmanlopun julistaminen.