Uutiset

Väkivallan veljeskunta käy vaaleihin

Egyptin kansannousu ja presidentti Hosni Mubarakin väistyminen ovat maailmalla herättäneet paitsi äänekkään myönteisiä myös hiukan vähemmän äänekkäitä epäileviä kommentteja.

Epävarmuuden, jopa epäluulon kohde on Muslimiveljeskunta, 1920-luvulla perustettu islamistinen liike, joka vuosikymmenten ajan on enimmäkseen ollut sotajalalla Egyptin kulloistakin valtiojohtoa vastaan. Veljeskunnan jäseniä on teloitettu, ja se on vastannut väkivaltaan väkivallalla.

Se, millaista politiikkaa veljeskunta nyt alkaa harjoittaa suurimmassa arabimaassa, ei ole lainkaan yhdentekevää länsimaiden ja muiden arabimaiden kannalta. Vaikutukset heijastuvat laajalle, viime kädessä myös öljyn hinnan kautta suomalaisten kuluttajien kukkaroihin.

Osa egyptiläisistä pelkää, että veljeskunnan tähtäimessä on Iranin kaltainen pappisvalta Egyptiin. Se on myös länsimaiden ja Israelin pahimpia kauhukuvia. Israel on erityisesti huolissaan sen ja Egyptin välisen rauhansopimuksen puolesta siinä tapauksessa, että Egyptin tuleva johto kukaties päättää olla sitä kunnioittamatta.

Kairon mielenosoituksissa Muslimiveljeskunta ei esiintynyt erityisen näkyvästi. Sen jäseniä oli mukana, heitä mukiloitiin ja surmattiin siinä kuin muitakin mielenosoittajia, mutta veljeskunta ei missään vaiheessa yrittänyt kaapata kansannousua omiin nimiinsä. Se on kaiken aikaa pyrkinyt pikemminkin vähentämään ihmisten pelkoa aikeitaan kohtaan kuin lisäämään niitä.

Muslimiveljeskunta ei ole mikään Taleban tai Al Qaida. Alkujaan se syntyi poliittiseksi liikkeeksi, jonka tavoitteena oli ”moderni Islam” vastapainona modernille Euroopalle. Poliittisen toiminnan tieltä tosin suistuttiin 40-luvulla, jolloin veljeskunnan jäsenet murhasivat Egyptin pääministerin ja veljeskunnan perustaja Hassan al-Banna salamurhattiin.

Kuitenkin Kairon mielenosoitusten aikana ja jälkeen veljeskunnan edustajat korostivat moneen otteeseen sitoutumistaan demokratiaan ja sen pelisääntöihin. Heillä on kantaansa sikäli hyvät perusteet, että veljeskunnan kansansuosio ei niinkään perustu aiempiin väkivallantekoihin kuin tehokkaaseen ruohonjuuritason sosiaaliseen työhön. Aivan kuin Hamas palestiinalaisalueilla myös Muslimiveljeskunta on hankkinut kannatuksensa tarjoamalla terveydenhuoltoa ja muita sosiaalipalveluja köyhille ihmisille alueilla, joilla niitä muutoin ei olisi tarjolla.

Paljolti Yhdysvaltain tuella valtaa pitäneen Mubarakin väistyttyä lännellä ei juuri ole muuta vaihtoehtoa kuin hyvien suhteiden solmiminen Muslimiveljeskuntaan. Demokraattisissa vaaleissa se joka tapauksessa nousee voimatekijäksi Egyptissä, halusi länsi sitä tai ei.

Egyptin ja Yhdysvaltain suhteet on nyt rakennettava uudelta pohjalta. Jos siinä onnistutaan Egyptissä, siinä voidaan onnistua muissakin arabimaissa, ilman diktaattoreita suhteiden takuumiehinä.