Uutiset

Välähdys oikeaa Intiaa

Moottoripyörämatka suuren, monimutkaisen ja monimuotoisen maan läpi muutti turistikaupunkien luomaa kuvaa.

Järjetöntä! Teidän täytyy olla umpihulluja, huudahtaa lipunmyyjä Secunderabadin juna-asemalla.

Hän on juuri kuullut, että länsimaalainen kaksikko aikoo ajaa temppuilevalla moottoripyörällään Intian pisintä valtatietä pitkin Secunderabadista Varanasiin. Junalipun ostaminen kahdelle ihmiselle ja yhdelle moottoripyörälle on osoittautunut mahdottomaksi tehtäväksi, sillä junassa ei ole paikkoja ja lipun ostamiseen liittyvä byrokratia huimaa päätä.

Junalla 1 200 kilometrin matka olisi taittunut alle kahdessa vuorokaudessa, mutta pienellä moottoripyörällä painavan tavaralastin kanssa matkaan kuluu melkein viikko. 

Intiassa julkisilla kulkuneuvoilla matkustaminen on edullista, minkä vuoksi valtaosa sekä turisteista että paikallisista vaihtaa kaupunkia junalla tai bussilla. Me, minä ja espanjalainen merikapteeni 
Borja Moya Cornet, ajoimme neljässä ja puolessa kuukaudessa yhteensä 17 000 kilometriä läpi koko Intian ja osittain Nepalin. 

Aasiassa matkustelleelle intialainen kulttuuri ei ole sokki, mutta matkan edetessä kauniit kaupungit, korvia hivelevä musiikki ja herkullinen ruoka muuttuvat saastaisiksi kaduiksi, pelottavaksi kaaokseksi ja ahdistavaksi lamaannukseksi.

Vaikka miten yrittäisi, on järjetöntä väittää, että Intia olisi yksi maa. Intiassa on yli 1,2 miljardia ihmistä, valtava määrä etnisiä ryhmiä, satoja eri kieliä, kymmeniä uskontoja, kastiryhmiä, alkuperäiskansoja ja lukemattomia elämäntapoja. 

Matka läpi Intian alkaa asukasluvultaan maailman kolmanneksi suurimmasta kaupunkikeskuksesta Mumbaista. Siellä saasteista harmaan taivaan alla asuu noin 13 miljoonaa ihmistä, joten moottoripyörän ostaminen ei tuota suurempaa päänvaivaa.

Colaban kaupunginosasta löytyy paikallinen käytettyjen moottoripyörien kauppa, josta muutaman päivän pähkäilyn jälkeen mukaan tarttuu 35 000 rupiaa (noin 500 euroa) maksava 220-kuutioinen intialaispyörä Bajaj Pulsar.

Neljän ja puolen kuukauden matkalla Pulsar viettää päiväkausia korjaamolla ja välillä sitä työnnetään käyntiin pitkin kaupunkien ruuhkaisia katuja. Pulsar avaa kuitenkin näkymän Intian syrjäseuduille, sillä omalla ajoneuvolla pääsee paikkoihin, joihin ei muuten edes harkitsisi menevänsä.

Moottoripyörä kulkee Mumbaista läpi Goan, Karnatakan ja Keralan osavaltioiden, jotka ovat täynnä vihreitä teeviljelmiä, mutkaisia vuoristoteitä, kansallispuistoja ja kauniita hiekkarantoja. Thiruvananthapuramista Pulsar jatkaa kulkuaan Secunderabadiin ja sieltä Intian pisintä moottoritietä pitkin Varanasiin.

Puolessa välissä matkaa sijaitsee Jabalpur, jossa juhlitaan nuoren intialaisparin häitä. 

Länsimaiset moottoripyöräilijät pyydetään sattumalta pitoihin mukaan. Käsite ”big fat Indian wedding” avautuu silmien eteen, kun intialaiset tanssivat juhlakulkueessa kohti hääpaikkaa, jonne on kutsuttu tuhansia vieraita.

Eteiskäytävässä vieraiden päälle suihkutetaan parfyymiä ja heidät koristellaan ruusun terälehdillä. Häät kestävät perinteisesti kolme päivää, ja yhden päivän hintalappu on noin 15 000 euroa.

– Mitä pidätte häistä? Eivätkös olekin upeat. Ovatko häät Suomessa näin mahtavia? Oletteko koskaan käyneet Portugalissa Boom-festivaaleilla? Minä olin siellä viime kesänä, 27-vuotias muovitehtaan omistaja ja häävieras Rahul juttelee ylpeänä ja esittelee iPhonestaan valokuvia Portugalista.

Rahul, muut häävieraat ja hääpari ovat syntyneet kastihierarkian korkeammalle portaalle. Kauniisti koristellun hääpaikan takapihalle kurkistaessa näkee hulppeiden juhlien kääntöpuolen: valtavan roskatunkion, jonka seassa kymmenet köyhät ja luultavasti alempaan kastiin syntyneet kaivelevat jätteitä ja syövät ruuan rippeitä. 

Intiassa noin 3 500 vuotta vanha kastilaitos on yhä arkipäivää. Huonoimmassa asemassa ovat neljän pääkastin ulkopuolelle jäävät kastittomat dalitit eli ”sorretut”.

– Dalitit ovat kastiin kuuluvien mielestä saastaisia, ja heidät pakotetaan yhteiskunnan likaisimpiin ja vaarallisimpiin töihin: keräämään ruumiiden palasia rautateiltä, puhdistamaan käymälöitä käsin ja harjoittamaan prostituutiota, kertoo 35-vuotias intialaismies Siddhartha.

Pohjoista Intiaa kohti kulkiessa naisen aseman voi melkein haistaa heikentyvän, vaikkei se hyvä ole etelässäkään. Huoneen hinta majataloissa saattaa nousta sukupuolesta riippuen, eikä moneen paikkaan haluta naisia lainkaan. 

Jos Intiaa vertaa länsimaihin, on naisten asema Intiassa keskiaikainen ja ihmisoikeuksien julistuksen vastainen. Sukupuolten välinen tasa-arvo oli YK:n listauksen mukaan vuonna 2011 paremmalla tolalla jopa Saudi-Arabiassa ja Irakissa kuin Intiassa.

Syrjäisissä kylissä intialaisten naisten katseet ovat kaihoisia heidän tutkaillessaan eurooppalaisia ikäsisariaan, joilla ei ole taakkanaan loputtomia kotitöitä, pieniä lapsia, umpimielistä aviomiestä eikä näköalatonta köyhyyttä.

Turisteille naisten huono asema realisoituu paitsi pääsykieltoina erinäisiin paikkoihin, myös halveksivina katseina ja seksuaalisena ahdisteluna.

Eriarvoisuus, vähäinen koulutus, valtavan suuri väestöntiheys ja vanhanaikaiset asenteet synnyttävät äärimmäisiä tekoja. 

Kahden kuukauden kuluttua ostamisesta Pulsar viimein parkkeerataan Varanasiin, joka on yksi hindujen seitsemästä pyhästä kaupungista. 

Varanasin läpi virtaavan Gangesjoen reunoille on rakennettu kilometrikaupalla portaita, joita pitkin pyhiinvaeltajat voivat laskeutua jokeen rituaaliseen kylpyyn. 

Gangesissa on arvioitu olevan miljardien litrojen painosta ihmisulostetta, kemikaalijätettä, tuhkaa sekä turvonneita eläinten ja ihmisten ruumiita. Siitä huolimatta tuhannet hindut painavat päänsä joka aamu Gangesjoen syvyyksiin ja juovat samalla kulauksen pyhää vettä. 

Nuori venäläisnainen sukeltaa Gangesin virtaan intialaisten joukossa.

– Matkustimme mieheni kanssa tänne Delhistä junan ykkösluokassa, ja nyt yövymme hienossa hotellissa Gangesin vierellä. Intian likaisuus järkytti aluksi meitä molempia, mutta aamulla veneilimme Gangesin vastarannalle, josta kävin uimassa. Pitihän siellä käydä, kun vesi on pyhää, nainen perustelee kylpemistään joessa.

Keväällä 2014 pidettiin maailmanhistorian suurimmat vaalit – Intian parlamenttivaalit – jotka voittanut Intian kansanpuolue on luvannut puhdistaa Gangesin. Korruptio ja välinpitämättömyys ovat kuitenkin ennenkin olleet puhdistushaaveita suurempi mahti.

– Intialaiset poliitikot ovat sellaisia, että päivällä he puhuvat Gangesin puhdistamisesta ja yöllä he käyvät kaatamassa jokeen jätteitä, Pushkarissa majataloa pitävä Nanu toteaa.

Pulsar saa Pushkarissa uuden omistajan, joten matkan viimeiset kilometrit taittuvat junalla. 

Udaipurissa majatalossa asustelee nuori australialaisneito Tiffany, joka saapui Intiaan muutama päivä sitten. Hän on lopettanut päivätyönsä ja ryhtynyt matkabloggaajaksi. Kolmen viikon reissullaan Tiffany aikoo paljastaa lukijoilleen Intian kohokohdat.

Ajatus kuulostaa lähes groteskilta moneen kertaan järkyttyneen ja yhtä moneen kertaan yllättyneen, Intiaan totaalisesti väsyneen ja siitä huolimatta autuaan tietämättömän reissaajan korvaan. Miten kukaan voi kolmessa viikossa löytää kohokohdat Intian kokoisesta massiivisesta valtiosta? 

Seitsemän vuotta sitten edellisen ja ensimmäisen kerran Intiassa matkustanut Borja Moya Cornet odottelee lentoa Barcelonaan seesteisin mielin.

– Viimeksi lähdin Intiasta rakastaen maata ja ajattelin, että tänne haluan vielä joskus muuttaa ja perustaa majatalon. Moottoripyörän selästä ja naisen kanssa matkustaessa käsitykseni kuitenkin muuttui, sillä asioihin tuli aivan uusi perspektiivi, hän miettii lentokentällä.

Mieleen kiipeävät viisaan Siddharthan sanat matkailusta.

– Moottoripyörällä liikkuessa tulee vietettyä paljon aikaa turistikaupunkien ulkopuolella, missä eletään sitä tavallista intialaista elämää. Te olette nähneet välähdyksen oikeaa Intiaa.

 

Päivän lehti

5.6.2020