Kolumnit Uutiset

Valinnan aika

Ryhmä kaupunkilaisia istuu puistokahvilassa Vanajaveden äärellä. Kvartetti musisoi lavalla, mummot pelaavat puistoshakkia turisteja vastaan ja parkour-jameissa on näköjään kaiken ikäisiä osallistujia. Ryhmän jutustelu kantautuu omaan pöytääni.

– Muistatteko aikaa, kun kaupungissa oli vain yksi isompi tapahtuma vuodessa? 

– Joo, heh, ja kävijöitä vain vajaat satatuhatta, vai mitä niitä oli. Sitä paitsi se oli pelkästään musiikkiin liittyvä juttu Kantolassa. 

– Voi niitä aikoja. Nykyään tapahtumat jakautuvat mukavasti ympäri vuoden, kun meillä on nämä valtakunnalliset teatterin ja tanssin viikot ja design-messut talvisin, elokuvakarnevaalit syksyisin ja kuvataiteen kansainvälinen festivaali keväisin. Kesällä onkin sitten klassinen megatapahtuma lapsille eli Hippalot ja kaikki muut perinteiset ja uudet tapahtumat.  

– Niin, kuten Vanajan valot -festivaali. Ei silloin aikoinaan moni uskonut, että veden, musiikin, ruokakulttuurin ja performanssitaiteen yhdistäminen voisi tuoda kaupunkiin satojatuhansia vieraita viikoksi nauttimaan ohjelmasta, ympäristöstä ja elokuun lempeistä illoista. 

– Eikä silloin ollut vielä hajuakaan elävän historian keskuksesta! Hämeen Keskiaikafestivaalit olivat toki pyörineet kesäisin ja intoa kehittää elämyksellistä historiamatkailua oli ilmassa. Nykyinen historia eläväksi -keskus on kyllä lajissaan mahtava ja kansainvälisen maineensa ansainnut.

 

Missä muualla pääsee kokeilemaan entisaikojen elämää aidoissa puitteissa ja tutkimustiedon pohjalta? 

– Onneksi kaupunki oli hereillä, kun mietittiin eväitä ripeään kasvuun. Kaiken kaikkiaan satsaaminen kulttuuriin oli olennainen asia Hämeenlinnan nousussa suosituimmaksi suomalaiseksi kaupungiksi. Eri taiteen alat toivat toimintaa ja koulutusta tänne, koska täällä oikeasti uskottiin asiaan ja tuettiin ammattimaisesti luovaa taloutta. 

– Siihen tarvittiin oikeat ihmiset kuntaan päättämään. He ymmärsivät asian ja uskalsivat.  He osasivat ottaa kulttuuritoimijat mukaan suunnittelemaan uutta. Onneksi he pystyivät siihen silloin, hankalassa tilanteessa, kuntien ja maakuntien murroksessa. 

– Oi niitä aikoja, kun kaupungin keskustassa vain tyhjä muovipussi liiti iltatuulessa pitkin autioita katuja… 

– Hehheh, älä jaksa!

Tässä vaiheessa havahdun päiväunesta. Eihän tämä olekaan totta. Ei ole tyytyväisiä kaupunkilaisia pohtimassa vuosien varrella tapahtunutta kehitystä.  Kulttuurin tuomaa vaurautta ja mainetta pitää vielä odottaa. 

Ensin on valittava asioista päättämään ihmiset, jotka ottavat luovan toimialan mahdollisuudet tosissaan. He lähtevät toteuttamaan muutosta laajassa yhteistyössä taide- ja kulttuuri-ihmisten kanssa. 

Onneksi kuntavaalien ennakkoäänestys on menossa ja viikon päästä on vaalipäivä!

Kirjoittaja on kulttuurituottaja ja kuvataiteilija, Hämeenlinna.
sirpa.haapaoja@gmail.com

Päivän lehti

4.6.2020