Uutiset

Valistus ei syö lihankulutusta

Voi että on mieli hellä kristityllä ja varmasti muillakin lihaa leivän jatkeena käyttävillä. Koko syksyn kansakuntaa on taas valistettu lihasyönnin turmiollisuudesta.

Tähän asti maaseutuhenkisenä ja sen elinkeinoihin myönteisesti suhtautuvana pidetty jokioislainen Maa- ja elintarviketalouden tutkimuslaitos MTT vaihtoi sekin pelottelijoiden leiriin ja väitti, että lihansyöjät rehevöittävät Itämeren. Jos näin olisi, meri olisi ollut pilalla jo vuosikymmeniä sitten. Juuri koskaan Suomessa ei ole ollut yhtä vähän nautoja kuin nyt.

Aikamme sankarit, nuoret sikasissit puolestaan uusivat parin vuoden takaisen salakuvauskeikkansa, taas sopivasti joulun alla. Saaliina oli muutamia tympeitä kuvia kuolleista ja sairaista sioista. Kuollut tai kipeä sika ei ole kaunis, mutta se ei uskottavasti ilmennä sikatalouden koko kuvaa.

Sikasisseille ei riitä mikään, ei edes sikojen eettinen kohtelu, vaan tavoitteena on lopettaa lihankulutus kokonaan. Ihmeellistä oman elämäntavan tuputtamista!

Varmemmaksi vakuudeksi siitä, että sekaravintoa syövä on huono ihminen, kerrataan tämän tästä, että karja tuhoaa sademetsät, kuivaa pohjavedet, vauhdittaa ilmastonmuutosta, edistää aavikoitumista, tekee syvän hiilijalanjäljen ja saattaa matkaan kaikkinaista kurjuutta maapallolla.

On siinä taakkaa ja huonon omantunnon ainespuita jouluun valmistuvalla tavallisella ihmisellä. Ajan henki ja arvot ovat sellaisia, että tavan takaa pitäisi hävetä ja pyydellä anteeksi ruokatottumuksiaan, autoiluaan, lentomatkojaan, laivaristeilyjään, turkishattuaan, jopa heterouttaan.

Vaikka viestintä lihan himosta ja sen tyydyttämisen turmiollisuudesta on kiivasta ja jatkuvaa, tulokset ovat kovin vaatimattomia. Vain nelisen prosenttia kansasta ilmoittautuu kasvissyöjiksi. Peräti 96 prosenttia suomalaisista, pirtun tuhdin prosentin verran, paistaa edelleen kinkun ja syö sen kiitollisena sialle, joka on täyttänyt sikana olemisen perimmäisen tarkoituksen.

Väitteet maapallon tuhosta lihantuotannon takia perustuvat teoreettisiin laskelmiin, joissa koko tuotannonala niputetaan surutta yhdeksi ja samaksi tuhotyöksi. Lihansyönnillä ja lihansyönnillä on eroa. Kun poromies kolkkaa poron perheensä pataan, se saastuttaa Itämerta ihan yhtä vähän, kuin salomökin mummon huussin aluset, jotka nekin kyllä pannaan aisoihin kovalla kädellä ja runsailla rahoilla, mummon rahoilla luonnollisesti.

Ajan henkeen sopii myös ympäristöministeri Ville Niinistön (vihr.) lammasmainen käytös Durbanin ilmastokokouksessa. Pohjattomassa idealismissaan hän myi Suomen sitkeästi aikaisempiin sopimuksiin neuvotteleman pykälän metsien hiilinielusta. Sillä hyvitettiin kasvihuonepäästöjä ja kompensoitiin metsäpinta-alan pienenemistä. Niinistön sinisilmäisyys voi maksaa veronmaksajille kymmeniä miljoonia euroja eikä asia selittelemällä parane.

Juuri tällaisten pehmeiden piipertäjien takia voimme surutta ja hyvällä omallatunnolla veistää kinkusta toisenkin siivun.