Uutiset

Valitusvirsi kerää kansan samaan kuoroon

Mikäpä lienee suomalaisten kansallisharrastus vähintäänkin yhtä paljon kuin jääkiekko, keihäänheitto, pesäpallo tai viinanjuonti? Luultavastikin valittaminen.

Oltiin sitten kuinka jäyhiä suomalaisia tai hitaita hämäläisiä tahansa, valittaminen sytyttää tunteen palon välittömästi. Aiheella ei ole niin väliä, se voi olla mikä tahansa.

Lempilapsia ovat tietysti korkea verotus ja kallis polttoaine, mutta yhtä hyvin teemaksi käyvät töykeät asiakaspalvelijat, juopottelevat teinit tai koirankakat puistossa.

Valittaminen tuo suomalaiset heti samalle aaltopituudelle ja avaa välittömän keskusteluyhteyden.

Usein rankimman ryöpytyksen kohteet ovat vielä melko vähäpätöisiä asioita. Ei ole varmaan kenenkään elämä vielä siihen tyssännyt, jos ei kaupan kassa hymyilekään Hangon keksin lailla.

Hämeenlinna on oppikirjaesimerkki suomalaisesta valituskaupungista.

Valitetaan siitä, ettei ikinä tapahdu mitään. Sitten kun tapahtuu, valitetaan tapahtumien metelistä. Valitetaan liikenteestä ja valitetaan lemmikkieläimistä.

Pitäisikö kaikkien vain hipsiä huopatossuilla huomiota herättämättä, jotta tympäisevä valitusvirsi tyssäisi ennen kuin pääsee käyntiinkään?

Ja entäpä sitten kaupungin asiat? Ei ole päättäjilläkään helppoa, kun jokaisella kaupunkilaisella on oma mielipiteensä siitä, mikä on rempallaan ja mihin pitäisi kohdistaa enemmän voimavaroja.

Pyörätiet ovat huonossa kunnossa, ajoväylien päällysteet rapistuvat ja voi voi kun niitä tietöitäkin on joka kesä niin monessa paikassa!

Negatiivisiin asioihin tartutaan niin paljon helpommin kuin positiivisiin. Sama periaatehan opetetaan jo markkinoinnin perusteissa tuleville asiakaspalvelijoille.

Harva ihminen kertoo eteenpäin saamastaan hyvästä palvelusta, mutta jos jokin menee vikaan, siitä kuulevat varmasti kaikki kumminkaimoja myöten.

On totta, että pelkällä hyväksynnällä ja kiittelyllä asiat eivät välttämättä kehity mihinkään. Kritiikkiä tarvitaan, epäkohtiin pitää kiinnittää huomiota ja niitä pitää tuoda ilmi. Mutta rajansa pitäisi valituksen määrälläkin olla.

Maailmasta tuskin löytyykään sellaista asiaa, joka ei häiritsisi ketään.

Ihmisluonteen mukaisesti itseä ärsyttävät asiat kaatavat koko maailman. Jos taas omaan toimintaan kohdistuu mussutusta, valittajia pidetään turhantarkkoina märisijöinä.

Ihmisten kanssa eläminen vain vaatii joskus hieman totuttelua ja sopeutumista. Jos ei kestä kaupungissa asumisesta aiheutuvia häiriöitä, pitäisiköhän vakavissaan harkita muuttoa maaseudun rauhaan?

Vaikka siellähän sitä vasta mölyä onkin. Traktorit päristelevät edes takaisin, varikset raakkuvat ja naapurin ruohonleikkuri säksättää. Eikä tie ole välttämättä edes asfaltoitu.

teresa.kauppila@hameensanomat.fi

Menot