Uutiset

Valkotakkien kapinalliset

Saako suomalainen lääkäri hoitaa homeopatialla? Tietyin ehdoin kyllä. 
 
Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira edellyttää silloin kolmea asiaa: Ensinnäkin potilaalle täytyy turvata myös yleisesti hyväksytty, niin sanottu koululääketieteellinen tutkimus ja hoito. Toiseksi vaihtoehtohoito ei saa aiheuttaa vahinkoa. Kolmanneksi lääkärin on tehtävä potilaalle selväksi se, että hän on määräämässä jotain vaihtoehtoista.
 
Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä määrää, että lääkärin on sovellettava ”yleisesti hyväksyttyjä ja kokemusperäisiä perusteltuja menettelytapoja koulutuksensa mukaisesti”.
 
Ei ole kuitenkaan olemassa tarkkaa listaa siitä, mitkä hoidot ovat Suomessa yleisesti hyväksyttyjä ja mitkä vaihtoehtoisia. Ei ole myöskään listaa siitä, mitä julkisessa terveydenhuollossa saa käyttää ja mitä ei. 
 
– Toiminnan lähtökohta on se, että on noudatettava vallitsevia eikä vaihtoehtoisia menetelmiä. Taustalla ovat käypä hoito -tyyppiset suositukset, oppikirjasuositukset ja vakiintuneet, hyväksi koetut menettelytavat, linjaa Valviran ryhmäpäällikkö, lääkintöneuvos Markus Henriksson.
 
Käypä hoito -suosituksia on toistasataa, ja niitä päivitetään koko ajan.
 
Viime vuonna perustettu terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvosto antaa suosituksia siitä, mitä julkisesti rahoitettuun valikoimaan kuuluu. Perusteena on tutkimusnäyttö. Neuvoston käsittelyssä ei vielä ole ollut vaihtoehtohoitoja.
 
– En pidä järkevänä, että niukkoja resursseja käytettäisiin hoitoon, jonka vaikuttavuudesta ei ole näyttöä. Uskomushoidossa on se ongelma, että näyttöä ei ole. Ei riitä, että on kaverilta kuullut, että hoito tehoaa, neuvoston pääsihteeri Jaana Leipälä sanoo. 
 
Osa hoidoista vanhenee ja osa virallistuu. Esimerkiksi akupunktiota ei enää pidetä vaihtoehtoisena. Henriksson myöntää, että lääketieteen historia on täynnä lumehistoriaa. 
 
– On käytetty menetelmiä, jotka ovat vaikuttaneet pelkästään uskon ja toivon kautta. Uudet hoitomuodot pitäisi kuitenkin tutkia kunnolla, jotta niistä saataisiin näyttöä ennen käyttöönottoa. Se on nykyaikaa.
 
Esimerkiksi homeopatia on laajassa käytössä Saksassa ja Itävallassa, jopa osana julkista terveydenhoitoa.
 
Miten samaa hoitoa voidaan EU:n sisällä pitää sekä uskottavana että huuhaana?
 
– Varmaan on kulttuuriset syynsä ja perinteensä siihen, miksi Keski-Euroopassa niin toimitaan. Siellä on myös poliittinen tahto korvata tällaista hoitoa. Meillä ei ole oikein resursseja vaikuttavaankaan hoitoon, sanoo terveyspoliittinen asiantuntija Lauri Vuorenkoski Lääkäriliitosta.
 
EU:n potilasdirektiivin mukaan terveyspalveluita saa vapaasti hakea toisesta EU- tai ETA-maasta tai Sveitsistä. Pitääkö Suomen korvata Saksasta haettu homeopaattinen hoito?
 
Leipälän mukaan ei. Direktiivin mukaan oikeus korvauksiin on vain hoidoista, jotka kuuluvat jäsenvaltion palveluvalikoimaan.
 
Ainakaan lähivuosina ei ole näkyvissä yhteistä eurooppalaista palveluvalikoimaa.
 
– Jatkossakin EU-maat siis päättävät itse, mitä hoitoja niissä korvataan.
 
Juttuun haastateltujen vaihtoehtolääkäreiden vastaanotoille on ruuhkaa. Miksi? Henriksson uskoo, että kysyntä vähenisi, jos kotiterveyskeskuksessa olisi keikkalääkäreiden sijasta vakinaisempi omalääkäri. 
 
– Ihmiset pettyvät järjestelmään, jos lääkäri vaihtuu koko ajan. Ihmisen perustarve on hyvä, kuunteleva, pitkäaikainen hoitosuhde. 
 
Kaikessa kysymys on rahasta. Osa vaihtoehtolääkäreistä syyttää lääketeollisuutta, kun toiselta puolelta vaihtoehtohoitoja soimataan sairaiden ihmisten rahastukseksi.
 
– Lääketeollisuudella on omat intressinsä, mutta lääkkeet kuitenkin tutkitaan. Pitäisin parempana, että tutkitaan edes jollain tavalla kuin ei ollenkaan, Henriksson sanoo.
 
Valvira toivoo vaihtoehtohoitoihin uusia säännöksiä. Sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä ehdotti vuonna 2009, että eräiden potilasryhmien hoito rajoitettaisiin vain terveydenhuollon ammattihenkilöiden tehtäväksi. Tällä hetkellä lainsäädäntöä ei olla muuttamassa.

Yleislääkäri isolla yyllä 

 
Niin Pyry Suonsivu itsensä esittelee. Hän puhuu kokonaisvaltaisen hoitamisen puolesta, pelkkää oireiden lääkitsemistä vastaan. Hänen mielestään Suomessa erikoislääkärit ottavat kantaa vain erikoisalansa ongelmiin.
 
– Siitä aiheutuu sairaalakierrettä ja järjettömät kulut.
 
Suonsivu työskentelee Oulussa yksityisellä klinikalla, jossa asiakkailta mitataan verestä poikkeuksellisen laajasti vitamiini- ja hivenainepitoisuudet. Tarvittaessa lääkäri määrää vitamiineja ja hivenaineita suurinakin annoksina.
 
Missä Suonsivu on toisinajattelija?
 
Ensinnäkin siinä, että hän ei usko lääkärikunnan yleiseen käsitykseen, jonka mukaan suomalaiset saavat vitamiineja ja hivenaineita riittävästi ravinnosta.
 
– Erityisesti uupuu seleeniä, mangaania, magnesiumia ja sinkkiä. Raudastakin on pulaa yllättävän paljon. Se ei näy verikokeiden hemoglobiinissa vaan varastoraudassa.
 
Paljon puhutusta D-vitamiinistakin on pulaa. Suonsivu teki testin 139 potilaalleen, joilla yleisin pitoisuus oli 30–40 nanomoolia per litra. Suonsivun mukaan luusto vaatii puolet enemmän.
 
Suonsivulle masennuskin on oirediagnoosi siinä missä päänsärky. Ennen kuin se voidaan tuomita depressioksi, on suljettava pois muita syitä, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta tai B12-vitamiinin puute. 
 
– Syy merkittävään osaan masennuksesta on muualla kuin pään sisällä. 
 
Suonsivu ei allekirjoita myöskään virallisia ravintosuosituksia. Hän lyttää koko ravitsemustieteen alan ”tämän ajan frenologiaksi”. Frenologia oli 1800-luvun oppi, jonka mukaan ihmisen persoonallisuus näkyi kallon muodoista.
 
– Viralliset ravintosuositukset ovat agronomien tekemiä. Niissä näkyvät teollisuuden edut ja maatalouspolitiikan kysymykset. Lääkärinä jätän ne omaan arvoonsa. Itä-Suomen yliopiston D-vitamiinitutkimuskin oli ihan susi. Kannattaako yhteiskunnan rahoja tuhlata sellaiseen?
 
Suonsivu sanoo parantaneensa tulehduksellisia suolistosairauksia SCD-ruokavaliolla, joka on esimerkiksi laktoositon, sokeriton ja gluteiiniton.
 
– Usein haavaiseen paksusuolentulehdukseen suositellaan lisäkuitua, vaikka ruisleipä saattaa olla pahin mahdollinen.
 
Ruokavalio-oppinsa Suonsivu löysi testaamalla itseään ja tutustumalla potilaiden kokemuksiin. Hänen mielestään suomalaisissa lääkäreissä on ”asperger-tyyppistä oireilua”, jossa vain kaikkein vahvin tieteellinen näyttö kelpaa.
 
– Kaksoissokkotutkimus on vahvin tieteellinen näyttö, mutta sitä ei pysty kaikesta tekemään. Ei ole eettistä ottaa 10 000 haimasyöpäpotilasta, joista puolelle syötetään placebo-lääkettä.
 
Ruokavalio syövän hoidossa on tulenarka puheenaihe. Pyry Suonsivu kajoaa siihenkin. Hän sanoo, että kun vitamiini- ja hivenainepitoisuudet laitetaan kuntoon, elimistö saattaa itse pystyä tuhoamaan syöpää. Voiko Suonsivun mielestä syövästä parantua pelkästään vitamiineilla, hivenaineilla ja ruokavaliolla?
 
– En pysty sanomaan sitä, mutta niiden kanssa hoitotulokset ovat olleet parempia ja syöpiä on hävinnytkin. Tapauksia ei ole yhtä tai kahta vaan monta. Tämä vaatii kuitenkin laajempia kokoomatutkimuksia. Yhdysvalloissa American Cancer Society suosittelee ravitsemusneuvontaa kaikille, joille annetaan aktiivisia syöpähoitoja.
 
Koetko olevasi toisinajattelija?
 
– Ainahan akateemikot keskustelevat ja kiistelevät asioista. Lääketiede kehittyy, kun väitellään. Opiskeluaikoina opetettiin, että viiden vuoden välein vähintään puolet tiedosta vanhenee. Koko ajan on oltava valmis kyseenalaistamaan toimintatapaansa.
 
Valvira kommentoi: 
 
Jos ravitsemushoito ei ole vaarallista ja se auttaa eikä muuta hoitoa lopeteta, sitä ei tarvitse pitää potilasturvallisuutta vaarantavana. Joissain tapauksissa ravinto on muuttunut vajavaiseksi.
 
Lääkäriliitto kommentoi: 
 
Vitamiineilla ja hivenaineilla lääkitseminen kuulostaa äkkiseltään vähän erikoiselta.
 
Kela kommentoi: 
 
Verestä, hiuksista ja kynsistä tehtävistä hivenainemäärityksistä ei makseta sairausvakuutuslain mukaista korvausta. Korvattavaksi saattavat tulla eräät yksittäiset hivenalkuaineiden määritykset verestä tai maksasta tehtyinä. Taustalla täytyy olla kliininen löydös, diagnostinen tai terapeuttinen tarkoitus.

99-prosenttisesti homeopatiaa

Niin vastaa Liisa Sulkakoski, kun kysyy, paljonko hän hyödyntää työssään homeopatiaa.
 
– Ehkä en hyödyntäisi niin paljon, jos Suomessa olisi enemmän homeopaattilääkäreitä.
 
Sulkakosken vastaanotolta haetaan nimenomaan homeopaattista hoitoa. Potilaita käy ympäri Suomea. 
 
– Sanon kyllä, jos vaiva paranee mielestäni paremmin perinteisen lääketieteen keinoin.
 
Yleensä niin ei ole. 
 
Sulkakosken vastaanotolle tullaan usein sen jälkeen, kun lääketieteen puolella kaikki on yritetty.
 
– Esimerkiksi lapsettomuus, allergiat, vaihdevuodet, reuma, Crohnin tauti, korvakierteet, migreeni. Homeopatiasta saa niihin apua. Lasten astma on helppo parantaa lyhyellä homeopaattisella lääkityksellä.
 
Missä Sulkakoski käyttää koululääketiedettä?
 
– Jos on oikein kova keuhkokuume tai muu massiivinen tulehdus, laitan antibiootin. Käytän niin sanotun koululääketieteen lääkkeitä usein syöpäpotilaille tai muille vaikeasti sairaille, joilla elimistön säätelymekanismit ovat pahasti vaurioituneet. Jos jokin elin ei enää toimi ja tarvitaan korvaavia lääkkeitä, kuten sokeritaudissa insuliinia tai kilpirauhasen poiston jälkeen tyroksiinia. Päätös tehdään aina potilaan kanssa yhteisymmärryksessä.
 
Sulkakosken mukaan homeopatia on eurooppalainen versio kiinalaiselle lääketieteelle.
 
Kiinalaisessa lääketieteessä puhutaan maailmankaikkeuden energiasta, jonka tukoksista sairaudet johtuvat. Tukoksia avataan yrteillä ja akupunktiolla.
 
– Homeopatiassa elämän voiman häiriöt aiheuttavat sairastumisen. Ne pitää laittaa tasapainoon.
 
Mihin homeopatia perustuu?
 
– Nöyrästi pitää sanoa, että emme tiedä. Homeopaattiset aineet lisäävät kehon puolustuskykyä. Jotain informaatiota se antaa, että ihminen osaa parantaa itse itsensä.
 
Homeopatiassa uskotaan samankaltaisuuden periaatteeseen. Ajatellaan, että aineet, jotka aiheuttavat oireita, voivat laimennettuina myös parantaa niitä. 
 
Vuosi sitten Australian terveysviranomaiset tekivät laajan selvityksen, jonka mukaan homeopatia on sairauksien hoidossa yhtä tehokas tai tehoton kuin lumelääkitys. Miten Sulkakoski kommentoi tieteellisen näytön puutetta?
 
– Tulos näyttää. Kun olin luennoimassa skeptikoille, eräs heistä sanoi, että ”minun järkeni ei ymmärrä, että niin laimea aine voisi auttaa”. Vastasin, että jos sinun järkesi on vajavainen, se ei loogisesti tarkoita sitä, että homeopaattinen aine ei toimisi. Lääketieteessä on paljon mystistä. Esimerkiksi anesteettisissa aineissa. Emme tiedä, mitä narkoosissa tapahtuu.
 
Sulkakosken mielestä suurin syy siihen, että homeopatiaa ei Suomessa tunneta, on lääketeollisuus.
 
– On kyse herruudesta. Meille on annettu uskomus, että lääketiede on pyhä ja aina oikeassa. Homeopatiaa haukutaan luotettavan tutkimuksen puutteesta. Kun lukee tanskalaisprofessori Peter C. Gøtzschen viime vuonna julkaistun kirjan tappavista lääkkeistä, huomaa, että lääketieteessä sitä on vielä vähemmän. Maailmassa on miljoonia ja miljoonia homeopatian käyttäjiä, Suomessa sitä vain ei ymmärretä.
 
Sulkakoski on saanut aluehallintoviraston nuhtelun.
 
– Potilaat eivät ole valittaneet vaan toiset lääkärit. On sanottu, että huijaan potilaita eikä potilas tiedä, saako homeopatiaa vai muuta hoitoa. En tee muuta kuin hyvää ihmisille.
 
Miten Sulkakoski päätyi homeopatiaan?
 
– Sain tuloksia lääkkeillä, mutta alkoi ärsyttää, että niillä potilaat eivät parantuneet. Esimerkiksi astma ei parantunut, vaan sitä pidettiin lääkkeillä pois.
 
Valvira kommentoi: 
Homeopatia on selkeästi vaihtoehtoista hoitoa. Se että jotakin ainetta laimennetaan, jotta vaikutus vahvistuisi, on aika erilainen näkemys kuin länsimaisessa lääketieteessä. 
 
Lääkäriliitto kommentoi: 
Siinä ihmiselle juotetaan kraanavettä. Ei voisi edes teoreettisesti ajatella, miten se voisi vaikuttaa. Koko teoriaperusta on tieteellisen maailmankatsomuksen vastainen. Hoitovaikutus perustuu uskoon.
 
Kela kommentoi: 
Homeopatia ei ole sairausvakuutuksesta korvattavaa hoitoa. Korvaamme vain hyvän hoitokäytännön mukaisia hoitoja, jotka ovat vakiintuneessa käytössä terveydenhuollossa.

Sokea piste opetuksessa

Pitkän linjan akupunktiolääkäri arvostelee suomalaisen terveydenhoidon piinkovaa tieteellisyyden vaatimusta. 
 
– Akupunktiosta ei voi tehdä kaksoissokkotutkimusta. Siinä pistettävä ei saisi tietää, että häntä pistetään neulalla, toteaa Jyrki Sihvonen.
 
Akupunktiosta on kuitenkin tullut yleisesti hyväksytty hoito, jota annetaan etenkin kivunhoitoon myös terveyskeskuksissa. Länsimaista tutkimusnäyttöä siitä on esimerkiksi pahoinvoinnin ja migreenin hoidossa.
 
Tutkimuksista huolimatta akupunktiota ei Sihvosen mukaan edelleenkään edes mainita lääketieteen opetuksessa.
 
– Se on sokea piste, jota suuri osa lääkäreistä pitää yhä huuhaana.
 
Miten kiinalaiseen lääketieteeseen pohjautuva menetelmä sopii yhteen länsimaalaisen perinteen kanssa? Sihvosen mukaan hyvin. On vain kaksi eri kieltä.
 
– Kiinalaiset puhuvat energian siirroista, jinista ja jangista. Me puhumme ääreishermoston stimulaatiosta ja neurokemikaalien vapautumisesta.
 
Sihvosen mukaan länsimainen tutkimus on pystynyt osoittamaan esimerkiksi endorfiinien vapautumista. Akupunktion vaikutusmekanismi on monimutkainen. Se vaikuttaa suoraan aivoihin, lisämunuaiskuoreen ja verenkiertoon.
 
Suomessa akupunktiolla hoidetaan eniten niska-hartiaseudun kiputiloja. Myös selkäkivuissa, iskiasvaivoissa, migreenissä ja raskauspahoinvoinnissa se on suosittua.
 
– Akupunktio on hyvä myös allergiseen nuhaan. Kesä ja kevät pelastuvat muutamalla hoitokerralla. Lasten astmat ovat tosi hyviä paranemaan akupunktiolla.
 
Sihvonen aloitti akupunktion vuonna 1977. Lääkintöhallitus oli silloin määritellyt sen fysikaalisen hoidon alaiseksi muodoksi, jota saivat tehdä vain lääkärit ja hammaslääkärit. 
 
Miksi Sihvonen innostui akupunktiosta? Hän oli työskennellyt viisi vuotta syrjäseudun terveyskeskuksessa ja kaipasi lisää työkaluja.
 
– Oli ihmisiä, jotka eivät tuntuneet saavan apua mistään. Kuulin Seppo YT Junnilan
 akupunktiosta. Ajattelin, että jos hän tekee sitä, ei se ihan hullua voi olla. Junnila on ainoana Suomessa tehnyt akupunktiosta myös väitöskirjan.
 
Sihvonen on toiminut 34 vuotta Suomen Lääkäreiden Akupunktioyhdistyksen sihteerinä ja ollut kouluttamassa lääkäreitä akupunktiokursseilla. Välillä toiminta oli hiipumassa, mutta viime vuosina kurssit on saatu pidettyä. Mukaan on alkanut yleislääkäreiden lisäksi tulla myös erikoislääkäreitä. 
 
Silti akupunktio on Sihvosen mukaan Suomessa yhä lapsenkengissä. Esimerkiksi Saksassa se on yhtenä hoitomuotona muiden joukossa. Sitä käyttävät niin ortopedit kuin gynegologitkin.
 
Sihvonen on vakuuttunut siitä, että akupunktion laajempi käyttö säästäisi hyvin paljon yhteiskunnan rahoja.
 
– Ei tarvittaisi niin paljon erikoissairaanhoitoa. Monet vaivat paranisivat paljon nopeammin, ja moni jälkikipu jäisi tulematta. Esimerkiksi kirurgisten leikkausten jälkeiset luutumiset nopeutuisivat.
 
Pystyykö akupunktiolla korvaamaan lääkkeitä? Sihvosen mukaan ainakin kipu- ja migreenilääkkeitä. Hän veisi akupunktion myös vanhainkoteihin. 
 
– Vanhukset voisivat huomattavasti paremmin. He tarvitsisivat vähemmän lääkkeitä, nukkuisivat ja söisivät paremmin ja heitä huimaisi vähemmän.
 
Valvira kommentoi: 
On aika paljon näyttöä siitä, että akupunktiosta on lääketieteellisesti katsoen hyötyä tietyissä sairauksissa eikä siitä ole asianmukaisesti toteutettuna haittaa. Kiputilojen hoidossa akupunktiota ei enää pidetä vaihtoehtoisena.
 
Lääkäriliitto kommentoi: 
Akupunktiosta on osoitettu muutakin kuin uskomuksiin perustuvaa tehoa.
 
Kela kommentoi: 
Kela korvaa vain lääkärin antamaa akupunktiota, kun kysymyksessä on sairauden hoito. Tällöin lääkärinpalkkiosta voidaan korvata aikaperusteisen vastaanottopalkkiotaksan mukaan. Akupunktioon liittyvistä materiaalikustannuksista ei makseta korvausta.
 

Asiasanat