Kolumnit Uutiset

Vallan linnake natisee, mutta säilyy

Hallitus on jäänyt opposition vangiksi. Se pyristelee kohusta ja välikysymyksestä toiseen.

Kuuden puolueen koalitiossa vallitsee kauhun tasapaino. Sen on pakko sopia kiistat, olivatpa ne kuinka suuria tahansa, sillä se ei voi hajota.

Hallituksen hajoaminen johtaisi todennäköisesti uusiin vaaleihin, joita oppositiopuolueet ovat jo puheissaan väläytelleetkin.

Kuuden puolueen hallitus natisee liitoksistaan. Se nähtiin viimeksi kehysriihen jälkeisessä osinkoveropyykissä.

Julkisuuteen hehkutetaan yhtenäistä näkemystä, mutta demarit ja kokoomus ovat hyvin eri linjoilla monissa asioissa, pienemmistä puolueista puhumattakaan.

Esimerkiksi Jutta Urpilaisen (sd.) vaalilupaus siitä, ettei yhtään kuntaa liitetä pakolla toiseen, on tehnyt kuntauudistuksen mahdottomaksi.

Myös samaan vyyhteen liittyvä sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus on tuomittu epäonnistumaan, koska vastuuministerit ovat siitä täysin eri linjoilla.

Lisäksi jatkuvaa hallituskärhämää aiheuttaa se, että kokoomus on paavillisempi kuin elinkeinoelämän pamput itse.

Hallitus ei voi ottaa sitä riskiä, että hajoaminen johtaisi uusiin vaaleihin. Sekä perussuomalaisten että keskustan kannatus on tasoissa SDP:n kanssa ja kokoomuskin on tulossa kolisten alas korkeuksistaan.

Jos uusiin vaaleihin mennään ennenaikaisesti, on täysin arpapeliä, mikä neljästä suuresta nousee suurimmaksi. Se voi olla perussuomalaiset, nykyhallituksen mörkö.

Sen kanssa erityisesti kokoomuksen, mutta myös demarien olisi melkein mahdotonta mennä samaan hallitukseen, sillä näkemykset Suomen EU-politiikasta ovat niin eri maailmasta.

Keskusta saattaisi taipua hallitushimossaan perussuomalaisten EU-näkemyksiin, kun tiedettäisiin, mitä ne ovat – paitsi että ei Kyprokselle, ei Kreikalle, ei kaikelle.

Se on kokoomus-demarien painajainen.

Nykyiset päähallituspuolueet ovat naimisissa keskenään ja myös hallituksessa istuvien pienpuolueiden kanssa, koska enemmistö eduskunnassa on vain 24 paikkaa. Vasureistahan on jo kaksi edustajaa karannut oppositioon.

Tilanne muistuttaa lievästi Tanskaa muutama vuosi sitten, jolloin vähemmistöhallitus joutui hakemaan kaikille suuremmille päätöksilleen tuen oppositiosta.

Koko 2000-luvun alun sikäläinen hallitus tarvitsi oikeistopopulistisen kansanpuolueen tuen ajamilleen päätöksille. Vastineeksi kiristettiin maahanmuuttopolitiikkaa.

Mainio tanskalainen televisiosarja Vallan linnake kuvaa samantyyppistä tilannetta.

Alunperin idealistinen pääministeri Birgitte Nyborg tulee hallituskautensa kuluessa tehneeksi opposition kanssa lehmänkaupan, jos toisenkin, ajaakseen tärkeäksi kokemiaan asioita.

Meillä tehdään kompromissit hallituksen sisällä, kun ei muuta voida.